Kotimatka

Tie nro 7333, Jylhä

Pohjanmaalla on pitkät tiet. Ja pitkä sade. Koko päivän mittainen. Ja vieraanvaraisuutta niin ettei kaikkeen pysty edes vastaamaan. Ruoat ja kahvit ja yöpaikka ja saunakin vielä.

Tie nro 66, Töysä

Pohjanmaalla näyttää erilaiselta. Ei ole tuttuja mäkiä ja mäntymetsiä. On peltoaukeita, ja teitä kuin hämähäkin seittiä. Ja Tuurin kyläkauppa. Ameriikassa kaikki on erikoisen suurta. Siitä eteenpäin maisema alkaa näyttää kotoisemmalta.

Tie nro 18, Multia

Palsankosken levikkeellä on pakko ottaa nokoset. Onneksi on koppimopo, Tom & Jerry –patja ja makuupussi. Nukahtamisen hetkellä joku ajaa viereen parkkiin. Miksi parkkipaikalla autossa nukkuessa kaikki ulkoapäin kuuluvat äänet tuntuvat uhkaavalta? Ei oikein haluaisi tulla nähdyksi autossa nukkumassa.

Tie nro 18, Petäjävesi

Nokosten jälkeen kahvit termosmukista. Onpa sille oivallinen paikka ratin vieressä, juuri vasemman polven yläpuolella. Helppo kallistaa kuppi huulille, ja samalla lepuuttaa kyynärpäätä ikkunan pokalla. Taustapeilistä näkyy miten makuupussi heiluu tien töyssyjen tahdissa omalla paikallaan kattoon ripustetussa tavaraverkossa. Näyttääpä sekin jotenkin mukavalta.

Tie nro 18, Jyväskylä

Sade jatkuu. Viimeiset lumet saavat kyytiä ja Pengerjoki on tulvahuipussaan. Kevät tuli tänäkin vuonna. Taas kerran niin nopeasti, että sen tajusi vasta melkein jälkikäteen. Onpa mukava kotimatka. Ei oikeastaan haittaisi, jos ei ihan vielä olisikaan perillä.