Forra sijaitsee Norjan puolella noin 60 km Trondheimista Åren suuntaan. Mietimme tämän pätkän melomista pitkään, koska se oli luokiteltu vitoseksi Norjan opaskirjassa ja virtaama suositus oli oppaan mukaan pieni 10 - 20 kuutiota. Kattelimme joen virtaamaa netistä ja se näytti jotain 12 kuutiota ja ajoimme pätkän take outtiin, josta opaskirjan mukaan pystyi lisäksi arvioimaan vesitilannetta.
![]() |
| Take out koski tieltä katsottuna |
Vesitilanne näytti ihan kelvollisesta, fiilis oli kohdallaan ja aurinko paistoi. Päätettiin Tommin ja Aapon kanssa lähteä melomaan pätkä sillä asenteella, että pahat paikat kannetaan ja joka koski katotaan rannalta kuten opaskirjakin kehotti tekemään. Joki virtasi todella syvässä kanjonissa ja opaskirjankin mukaan ei alun jälkeen sieltä voinut poistua. Emme ottaneet tästä stressiä koska rannat näyttivät ylhäältä ihan kelvollisilta liikkua eikä opaskirjakaan maininnut mitään erityistä kantamisen suhteen.
Lähimme klo 16 melomaan
put innistä. Eka kosken jälkeen joki virtasi matalaan kanjoniin ja muuttui jyrkäksi. Vaikka koskien etukäteistarkastelu oli työlästä johtuen jyrkistä rannoista oli melonta hauskan jämäkkää meininkiä yllättävän paineisessa vedessä. Kaikki sujui siis hyvin ja oltiin hyvissä fiiliksissä. Parin tunnin jälkeen saavuttiin ensimmäiselle portagelle, joka oli 10m korkea luiskamainen puotus joka kannettiin tai pikemminkin laskeuduttiin vesemmalta rannalta. Portagen jälkeen oli parimetrinen hauska droppi ja meno maistui hyvälle.
![]() |
| Aapo yläpään koskissa |
![]() |
| ja Tommi myös |
![]() |
| Yläosan luonnetta joelta kuvattuna |
![]() |
| kuin myös tämä |
Jonkun ajan kuluttua saavuimme ilmeisesti portage osiolle, josta oli mainittu opaskirjassakin ja tästä se kaikki alkoi. Portagen tekeminen oli luokkaa viisi, koska meno oli todella hidasta johtuen joen jyrkistä rannoista ja rannoilla olevista isoista siirtolohkareista. Lähes koko ajan täytyi toisen auttaa jotta kajakit saatiin kammettua kivien toiselle puolen. Onneksi oli slingit ja karapiinit mukana, muuten ois oltu kusessa. Tälleen se sitten jatkui...vähän melontaa välissä ja taas portage.....välillä suklaata, juomaa.......
![]() |
| Maasto ei ollu sitä helpointa kantaa |
![]() |
| Aapo nauttii lepohetkestä |
Kun kello oli noin 2 yöllä ja voimat oli jo aika finaalissa saavuimme 6m cleanin vesiputouksen
niskalle.
Kukaan ei enää ollut melontakunnossa joten päätettiin poistua jotenkin kanjonista ja hakea paatit seuraavana päivänä. Olimme vastapuolella jokea, missä autolla ajamamme tie oli ja joen ranta näytti vaaralliselta edetä väsyneenä ilman kajakkiakin. Päädyimme mielestämme turvallisimpaan ratkaisuun eli sidottiin kajakit puuhun ja lähdettiin nelinkontin kanjonia ylös tavoitteena kanjonin reuna ja siitä take outtiin autolle.
Kanjonin pohjalta noustiin saniaisia pitkin noin 150 korkeusmetriä ja päästiin kanjonin reunalle. Lähdettiin seuraamaan jokea ja huomattiin, että täällähän on taloja ja kun on taloja on myös tie. Kun löydettiin tie käveltiin tietäpitkin ohi take out auton, koska tie meni korkealla tunturissa.
![]() |
| Aamulla noin klo 3 ihailtiin tieltä kävelyn lomassa Forran kanjonia |
Kun tie lakseutui joen rantaan etsittiin sopiva kaahlauspaikka ja kaahlattiin yli toisen puolen tielle. Saavuimme take out
autolle noin klo 5 aamulla.
Autolla Aapo avasi pantteri pussin ja eipä oo pantterit ennen näin hyvälle maistuneet :-). Tästä ajettiin lähtöpaikkaan jossa unta ei hirveesti tarvinnu hokutella.
Seuraavana päivän palattiin hakemaan kajakit kanjoniin. Kajakkien roudaaminen ylös kanjonista kävi hyvin aamuliikunnasta aamiaisen jälkeen. Auton mittarilla mitattuna kävelimme kanjonista yhteensä 9 km autolle kun otimme "exitit" joelta.
![]() |
| Aapo paikassa josta haettiin kajakit pois |
![]() |
| Sinne jäi puhdas 6m putous odottamaan |
Tämän pätkän melominen oli todella opettavainen kokemus. Ensinnäkin opaskirjan teksti oli puutteellinen, koska koskien ohittamisen vaikeudesta ja käytännössä "must run" sektioista ei mainittu mitään. Kun seikkailimme joelta pois kävimme läpi aika tärkeitä asioita joita pitää huomioida kun lähetään muualle kun cityyn melomaan:
- jos yöllä tulee pimeä tulee olla käytännössä sellaiset kamat että voi yöpyä joella (hypotermia pussi, tulitikkua, sytyspaloja, jne..)
- vaikka on kuinka kova helle niin kuivapuku tai vastaava on ehdoton kun ryvetään risukoissa ja kivikoissa
- ennen melontaa olisi hyvä vilkaista karttaa meneekö pätkän molemmilla puolilla tiet
-energia geelejä tai vastaavia tulis olla riittävästi mukana
-slingit ja lukolliset garapiinit on ehdottomia varusteita
-kun väsyttää, on nälkä ja vitutus astuu kuvaan on ihminen parhaimmillaan eikä tämän purkaminen ainakaan auta asiaa
-kun liikutaan ryhmänä tehdään päätöksetkin ryhmänä
-kengät pitää olla kunnolliset jotta pystyy kävelemään useita kilsoja ilman hiertymiä (vaikka itellä on palmin ja merrelin yhteistuotantoa olevat creekkikengät on kantapäät aika mojovan näköiset)
Kun seuraavana päivänä lähettiin ajamaan kotia kohti niin puhuimme jo joelle palaamisesta, mutta silloin saa virtaama olla max 5 kuutiota, jotta rannat muuttuvat inhimillisimmiksi. Jos tykkää meloa jatkuvaa vitosta kanjonissa kannattaa suunnata tälle joelle ja mieluummin 10+ virtaamalla.
![]() |
| Tunnelmia Forran jälkeen |
