Tällä kertaa melontakuumetta tiimimme jäseniin nosti Härkäahon koski Haapajärvellä. Syy, miksi Härkäahon koski oli jäänyt mieliimme kummittelemaan, oli yksinkertainen: saimme kuulla, tai pikemminkin nähdä, että sellainen oli jossakin päin keskistä Pohjanmaata olemassa. Tietolähteenä toimi
tuo mainio sivusto, joka esittelee maamme vesiputouksia. Niinpä talven tulon täällä Oulun eteläpuolella siirryttyä hamaan tulevaisuuteen päätimme jatkaa ikuista projektiamme oikeaoppisen putouslaskutekniikan hallitsemiseksi ja suunnata tuon Suomen olosuhteissa harvinaislaatuisen näköisen droppikombon ääreen.
No, eihän se varsinainen kombo ole, mutta itse päädroppi oli vallan muhevassa iskussa, vapaan pudotuskorkeuden ollessa noin 2,5 m. Dropin jälkeinen allas oli melko lyhyt, ja allas purkautui kivisen oloiseen luiskaan. Jos haluaa nauttia melonnasta koko rahan edestä niin kannattaa ehdottomasti lähteä mutkittelemaan noin viidenkymmenen metrin lähestymiskoski niskalle. Niinhän mekin oltaisiin toki haluttu tehdä, mutta puolivälissä olleet pintakivet saivat hieman epäröinnin tunnetta pääkoppaan, ei voi mitään, ja niinpä päätimme lähteä liikkeelle muutama metri dropin niskalta suoraan virtaan.
 |
| Herra X lähestyy. Kuvat ruutukaappauksia. Kuva: Vimmu, muut kuvat Herra Halonen. |
Ratkaisu oli toimiva, ja rohkeasti dropin ensimmäisenä tiimistämme haltuun otti mr. Gokkola alias herra X him self, ajautuen hivenen oikealle ja jääden hieman hankalaan asentoon könkään ja kallion vierustalle. Mutta tärkein oli tehty ja proben vaativa tehtävä kunnialla täytetty! Ei vaarallisia kiviä alla ja linjan pystyi niskan aallon jälkeen pitämään: siispä riittävän vasuriin. Aijai että oli kivaa! Ei näitä täällä liiemmälti ole, tämmöisiä! Herra JK paukautti dropin myös tyylikkäästi, jääden hetkeksi nauttimaan dropin jälkeisen luiskan antamasta vauhdin pysähtymisen tunteesta.
 |
| Poks! |
Tämän uljaan kokonaisuuden ollessa ihmisten omin pikku kätösin tekemä, ei kukaan liene pysty satavarmaa takuuta antamaan siitä, mitä kaikkea mahdollista veden sisällä piilee. Hyvin se poksahti, eikä kellään kolissut. Dropin alla kahlailukaan ei paljastanut mitään poikkeuksellista. Rannat ovat dropin kohdalla melko murenevat, ja pelastustöihin meno kannattaa suunnitella etukäteen. Parin sadan metrin päässä on aika imevän näköinen pohjapato, mutta virta putouksen jälkeen rauhoittuu ja aikaa uimis/pelastustöihin kyllä pitäisi olla riittävästi. Paikalliset tietävät kertoa, että isommalla vedellä dropin jälkeinen allas muuttuu häijymmän näköiseksi. Vesimittaria ei olla ainakaan vielä löydetty, mutta itse paikalle löytää
näiden ohjeiden avulla. Suosittelemme, erityisesti melonnan letkeyttä haittaavan pään sisäisen toukan koulutukseen, vaikkapa ohikulkumatkalla pohjoiseen/ etelään!
 |
Jykä nauttii surffeista dropin jälkeisen luiskan hontossa.
Juttu: Tommi |
