Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maastopyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Maastopyöräily. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. syyskuuta 2016

PoksHöstutflykt III

Låktatjåkka

Ajettiin Jannen kanssa viime vuonna ensimmäistä kertaa Låktatjåkkan lenkki ja oltiin aika fiiliksissä. Tänä vuonna tarkistettin ylöspäin tunkatessa/ajaessa Låktatjåkkan tunturiasemalle vievä sommarleden, mutta viime vuonna ajettu reitti osoittautui paremmaksi, joten ajoimme sen uudestaan. Melkein uskaltaisin suositella kyydin hankkimista trollsjön -polun alkupäähän ja sieltä tunkkausta/ajamista Låktatjåkkan tunturiasemalle ja sitten kovaa ajoa kohti Björklideniä pohjoisempaa polkua pitkin. Tuskin petyt.
Ruska-aikaan poluilla on  muitakin käyttäjiä, joten huomaavainen käytös on suositeltavaa. 
Trailforksista löytyy tällekin reitille koordinaatit
Reppuun kannattaa pakata muutakin kun Mars -patukka ja trippimehu. Keli voi muuttua nopeasti ja yleensä huonompaan suuntaan.




Vanha sotaratsu ansaitsee välillä vähän rakkautta

Nuolja

Pakkohan sinne oli pyörä tunkata. Alla jo useampi tunti melontaa, mutta siitä ehkä joskus myöhemmin lisää. Nuolja on alun losottelun jälkeen pääsääntöisesti jyrkkää ja teknistä. Sekin on ihan jees, mutta jos haluaa paukuttaa read & run polkua, ehkä käyrät saisivat olla vähän väljemmässä.

Me roudattiin full facet, mutta avopotalla pärjää

Maisemat on ihan kohdallaan.



Abisko Perfect

Bongattiin Trailforksista lyhyt Perfect -niminen reitti. Nimi lupaili paljon ja juu, ihan ajamisen arvoinen reitti.



keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tuusulan poluilla

Viimeaikoina on pyörälenkit maastossa lyhentyneet reiluun tuntiin. Kuntoutuvan polven kannalta suuntaus ollut oikein, mutta perimmäinen syy on ollut märkä ja liukas keli. Ajomaasto missä tulee yleensä ajettua on pääosin juurilla maustettua kalliota. Syksyn liukkailla keleillä tahtoo tällaisella alustalla suurin flow kadota, joten poltteli päästä kattelemaan välillä muitakin mestoja erilaisella maastopohjalla. Suuntasimme Timon kanssa Tuusulan poluille, jossa ajelimme parin tunnin lenkin pääosin kangasmaastossa. Kangaspolun lisäksi Tuusula tarjosi actionia sorakuopan hyppylinjalla ja kalliokumpareen cäppilinjalla. Oli kyllä hauska ajaa välillä uutta sekä tasaisempaa kangaspolkua, kivikossa rymyämisen sijaan.

Timo kruisaili jäykkäperällä. Kuvassa sorakuopan hyppylinjalla

Hyppylinjan viimenen hauska cäppi

Löydettiin reitiltä myös pikku droppi 


Timo ylittämässä kalliodropin cäppiä

Sama spotti eri kulmasta

"Koetinkivi"


tiistai 27. lokakuuta 2015

Ragley Piglet2

Ragley Piglet2 ja siihen jämäosat kiinni. Helppo ja halpa resepti hauskanpitoon. Turha kuvitella ajavansa ihan samoilla linjoilla mitä täysjoustolla, mutta pienellä harkinnalla todella hauskaa paukutusta. Voin suositella lämpimästi.


 


Jos rikkaat tietäis, miten köyhät pitää hauskaa...


keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Syyspäivän viettoa Malminkartanossa

Olen aina sanonut, että neljä vuoden aikaa on huippu juttu. Yleensä kevät tuo kovimmat sävärit, mutta kyllä syksyn pakkasaamu ja värit pistää virtaa kehoon. Tällainen pakkasaamu, kuivat polut ja käynti Konalassa innosti ottamaan myös pyörän mukaan ja suuntamaan Malminkartanon mäelle, joka on muuten Helsingin korkein huippu, noin 90m merenpinnasta. Tältä nyppylältä löytyy juostavat portaat sekä myös vauhdikkaita pyörälinjoja. Ylös pääsee ajamalla kävelytietä pitkin ja ajolinjoja alas löytyy kolme kipaletta. Kaikilla linjoilla on tarjolla hapokkaita isoja cäppihyppyreitä, joista kaksi linjaa on ajettavissa siten, että isoimmat cäpit on kierrettävissä. Varsin oiva paikka ottaa parin tunnin ajosessio, jossa reidet saa hapotettua ylös ajamalla ja pääkoppaa voi sitten hapottaa alaspäin ajaessa.

Vauhdikkain hyppylinja on pituudeltaan vajaa minuutti ja sisältää hyviä bermejä ja eri tasoisia hyppyreitä

Uusimman linjan laituridroppi, jossa myös pieni cäppi



Paskat synttärit vol.3

Pettämätön suunnitelma. Melontaa Neitikoskella, pyöräilyä Mustavaaralla ja lopuksi häpeilemätöntä itsensä kehumista hyvän ruuan äärellä ja sauna. Paskat synttärit. Ei voi mennä pieleen, eikä mennyt. Mitä nyt iän myötä askeleet lyhenevät ja aistit heikentyvät. Hapenottokyvyn heikentyminen alkaa jo nuorella aikuisiällä. Kuulo heikentyy tasaisesti.
Ikääntyessä kasvojen rypyt lisääntyvät, iho ohenee ja kuivuu, hiukset harventuvat ja harmaantuvat, vyötärö pyöristyy. Vaikeudet muistaa nimiä ja puhelinnumeroita alkavat jo 30 vuoden iässä. Spatiaalinen muisti heikkenee eikä auto aina löydy heti parkkipaikalta.
Kyky muistaa tunne-elämysten yksityiskohtia säilyy kuitenkin yhtä hyvänä kuin nuorilla aikuisilla. Äkkiä siis melomaan.



Choose your weapon







Mitä mitä, mikä mikä?

Terveysliikunnan tunnuspiirteitä ovat säännöllisyys, kohtuukuormitus ja jatkuvuus. Kohtuullisesti kuormittava liikunta tarkoittaa mitä tahansa fyysistä toimeliaisuutta tai liikuntaa, jonka aikana hengästyt jonkin verran, mutta pystyt kuitenkin puhumaan. Keski-ikäisellä ihmisellä jo reipas kävely vastaa kohtuullista kuormitusta. Alamäkeen pyöräily keventää kivasti rasitusta ja puhuminen suorituksen aikana on helppoa. Äkkiä siis Mustavaaralle ajamaan.


Synttärisankari ja paparazzi
Tommi tässä todistaa, että liikunta ei estä vanhenemista, mutta liikunnalla voi pitää yllä tasapainotaitoa ja ehkäistä kaatumisia ja saada hyvän mielen, yksin tai yhdessä liikkuen. Myöhemmin tuli todistettua että liikunta parantaa myös unen laatua

Mustavaara yllätti positiivisesti. Kiva paikka ajaa!



Vaikka keho heikkenee ja hidastuu, niin kyky rakastaa, leikkiä ja nauttia elämästä eivät välttämättä vähene. Älykkyys voi syventyä viisaudeksi ja suhteellisuudentaju lisääntyä, ja hidastumisen korvaa kokemus.


Johtoryhmä

Helvetin hyvin menee

tiistai 8. syyskuuta 2015

Enskaa Björkliden - Narvik akselilla

Ajankohta syksyiselle pyöräilyreissulle Pohjois-Ruotsiin- ja Norjaan näytti ennakkoon sääennusteiden mukaan märälle ja liukkaalle. Onneksi, kun istuimme autossa keula kohti Björklideniä rupesi ennusteet muuttumaan parempaan suuntaan. Aikaa oli kolme päivää ja "main plan" oli ajaa pari päivää enskaa Ruotsin Björklidenissä ja Norjan Narvikissa sekä lopuksi vähän meloa jos melottavaa löytyy. Melottavaa ei tällä kerralla etsimästämme paikasta löytynyt, mutta enduroa siitäkin edestä. Ajoimme kolme eri kohdetta joista tarkempaa koodia ja kuvia seuraavassa. Aluetta voi suositella enduropyöräilyyn lämpimästi. Alla olevista stooreista löytyy karttalinkit lähtöpaikoille. Tarkemmat polut on haarukoitavissa parhaiten tunturikartoista.

Låktajåkka, Björkliden

Rengasreitti, joka sisälsi noin 3km pääosin ajettavan nousuosuuden päättyen Låktajåkkan tunriasemalle, josta oli noin 9 km alamäkilasettelu Björklideniin. Vauhdikasta read and run polkua, jota ei pieni kosteus haitannut. Lopun "kruunasi" 20km polkeminen vastatuuleen pikitietä takas autolle.

Nousuosuudella, joka oli pääosin poljettavaa

Tuturipuron ylitystä nousuosuudella

Alamäkiosuuden aloitus Låktajåkkan tunturiasemalta



Sää selkeni alaspäin tullessa



Reinnesfjellet, Narvik

Kalliotunturitraili, jota on hehkutettu eri foorumeilla. Tunkkasimme tunturin pohjoispään p-paikalta tunturin laelle merkittyä reittiä pitkin. Edellisen yön sade oli onneksi kuivunut siten, että kalliota pitkin valuvat liukkaat vesivanat oli erotettavissa. Kuivuus oli tärkeää alas ajaessa, mutta myös ylöspäin tunkatessa, koska rinne oli välillä aika jyrkänoloista. Tunturin laki oli suht tasaista kalliota muutamine kalliolampineen. Ihastelimme huipulla maisemia parin pyörähdyksen verran ennen alas ajoa tunkkausreittiä pitkin. Kovinkaan kovaa ei alaspäin tultu, koska droppien ja vesivanojen suhteen piti olla tarkkana. Vasta loppuosan selkeällä polku-uralla pystyi vetämään enemmän jarut auki. Eritoten maisemallisesti hieno pätkä, jonne kannattaa mennä vain kuivalla kelillä.

Reitin lähtöpaikka
Tunkkauksen puoliväli, suhteellisen maassiivista kalliota 

Kohti huippua

Kruisailua topissa



Pieni droppi alastullessa

Spessu huutaa leipää


Trollsjön, Björkliden

Kolmannen päivän melontaseikkailun jälkeen kävimme ajamassa lyhyen Trollsjön polun, jonka lähtöpaikka on sama kuin Låktajåkkan. Reitti ei tarjonnut hirmuista korkeuseroa, mutta peikkomainen maisema sekä kovapohjainen polku oli käymisen arvoinen ennen paluumatkaa.






Leirissä Låktajåkkan ja Trollsjön lähtöpaikalla