maanantai 30. toukokuuta 2016

Endurotykitystä ja ehjät etuhampaat


Jos tykittää liian kovaa, niin tulos saattaa olla tämä.
#otb
#fullfacehelmet


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Se on siinä- PoksEnduro 2016


Nyt se on sitten ohi. Tapahtuma, jota aloitettiin Varosen toimesta pohtimaan jo pari vuotta sitten ja joka alkoi saada lihaa luiden ympärille Sonan ja Forran jälkeisissä illanvietoissa kesällä 2015.

Man behind the vision. Photo: A.Halonen
Tavoitteena oli saada aikaiseksi kisat, jonne olisivat tervetulleita myös sellaiset alan harrastajat, jotka eivät ole kiinnostuneita maksamaan urheilijan lisenssiä kokeakseen jotain sellaista,  mihin ei joka sunnuntai pääse käsiksi omassa kotikoskessaan: kisatunnelmaa kilpailussa, jossa mukana Suomen huippumelojia  kisaamassa, jännitystä, joka kohoaa kun huomaa itselleen ennestään tuntemattoman kosken kohisevan huipputulvassa…ah, adrenaliinia! Tätä mahdollisimman matalalla kynnyksellä, sitä tavoittelimme.

In the mood. Photo: A. Halonen
Jälkikäteen katsottuna uskomme, että sitä pääasiassa saatiin, mitä tilattiin. Kolmisenkymmentä melojaa lähti hakemaan omaa parasta aikaansa neljältä erikoiskokeelta tulvivalle Kuusaankoskelle. Kelit olivat kohdallaan, paidat löysivät suurinpiirtein omistajansa, parhaat ajat löysivät melojansa, Varjolan tilan sauna antoi lempeät löylyt…itsellemme jäi hyvä fiilis, toivottavasti kisaajillekin. Järjestelyt vakuutuksen ottamisineen sujuivat kohtalaisen vaivattomasti, toki suunnittelutiimi oli Poksmaisen jämäkkä ; )..! 

Sellainen fiilis tuli, että tämäntyyppisiä kokoontumisia, missä melojat monelta tasolta tapaavat toisiaan, tulisi tavoitteellisemmin järjestää: se mahdollistaisi mielestämme  kisakulttuurin kehittymisen..hmm..avoimempaan ja melojaläheisempään suuntaan?  Toki järjestäjiä kaivataan, paljon ja monipuolisesti.

Onnea Kokkolaan, paikkaan, jossa asuu hämmästyttävän paljon koskimelontaa harrastavia merimelojia, ja onnea Helsinkiin, paikkaan, jossa asuu paljon hyviä (entisiä) slalom-melojia!

Training in action. Photo: A.Halonen

Under the bridge. Photo: M. Kortesalo
Kiitos kaikille osallistuneille ja tukijoukoille, kuten esimerkiksi Poksin nuorisojäsenille makkaranpaistosta ja Varjolan tilan väelle! Formaattia saa tosiaan ottaa haltuun muutkin, eli lisää matalan kynnyksen kisoja Suomeen!

Waiting for the prizes. Photo: A.Halonen

Lisäksi palkittiin 
Päivän nuori yrittäjä: Riina Aho, upeaa melontaa 14-vuotiaalta nuorelta.
Päivän jämäkin linja ja suoritus: Mirja Väliahdet, linja suoraan pelättyyn keskihonttoon- huutia tuli mutta tyylikkäästi melomalla ja eskimolla pois.
Päivän draivi: Kalervo Mäkelä, hyvähenkistä yritystä loppuun asti.

Briefly in english: Over and out, first ever PoksEnduro has been paddled! Almost thirty kayakers dared to enter flooding Kuusaa rapids. Especially we were glad to see those kayakers participating who haven`t participated many competitions before: that was one of our aims, to have a common get together with all levels of kayakers. Thank you all, we at PoksAdventure hope that this type of competition culture will be nurtured more goal-directly in the future!

torstai 5. toukokuuta 2016

Myllykoski BigWater & IceBreak 2016

The traditional mid April racing weekend in Helsinki. Not a big flood this year, but still lots of fun and some carnage. PoksAdventure SRC Racing team dominating the seniors category, but Jalostajat and Team ProKei setting high standards in the boys' classes.

Myllykoski BigWater Festival 2016 is about to start.
(photo Mika Sipura)

Team Jalostajat on the warm up run
(photo Jussi Lehtonen)

Not everyone needs two blades or a spray deck. Jouni Turunen styling the main drop of Myllykoski rapid.
(photo Tomi Kallio-Könnö)

Team PoksAdventure giving it all
(photo Mika Sipura)

Team ProKei going strong. The less weight, the higher you float...
(photo Sami Mutanen)

This might be a bit painful...
(photo Tomi Kallio-Könnö)

The rope of hope to the room of doom
(photo Mika Sipura)

The E.G. of JKL doing the jalostus
(photo Tomi Kallio-Könnö)

Happy days! Myllykoski BW is a tradition to maintain!
(photo Sami Mutanen)






sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Viimeiset surffit Valkoisella Niilillä

Viime kesänä kantautuneet jutut toisen ison padon rakentamisesta ja sen nopeasta valmistumisesta Valkoiselle Niilille sai varaamaan lennot ja majoituksen Ugandaan tälle talvelle. Main plan oli lennot Istanbulin kautta Turkish airlinellä Entebbeen, josta taksilla Hairy Lemonin saarelle telttamajoitukseen, melontaa setsemän päivää ja välissä ruokaa, aurinkoa ja unta.

Meloimme Nile Special aaltoa iltaisin ja parina aamuna Club-aaltoa, joka oli kerran kohtuullisessa iskussa riittävän alhaisen vedenkorkeuden ansiosta. Nile Special oli parina iltana todella hyvä meidän makuun ja kuituvehkeillä lähti ilmavia mooveja. Alussa meni taas muutama päivä totutteluun isoon veteen ja tuli otettua Specialin alla muutama uintikin, onneks laitoin ilmapussit kajakkiin.

Club-wave 

Paula blunttaa clubissa

Paulan air blunt Nile Specialissa

Kirjoittajan surffia specialissa

Välillä vasurillekin

Nile Specialin koski kokonaisuudessaan


Hairy Lemonin saari ja sen palvelut, Ugandan luonto sekä ihmiset tekivät taas ison vaikutuksen, joka kannattaa kokea. Vielä on saaren yrittäjän mukaan 18kk aikaa blunttailla Nile Specialissa, kunnes vesi alkaa nousemaan. Nousun nopeus ei ole tiedossa, mutta pato on valmis 30kk kuluttua. Padon lopullisia vaikutuksia on vaikea arvioida, mutta useat kosket tulevat tuhoutumaan, todella harmillista!!






Kiitos Uganda ja Hairy Lemon!



lauantai 19. maaliskuuta 2016

Talvienskaa peilijäällä Laajavuoressa

Jarmon kanssa kävimme testaamassa Laajavuoren legendaarisen Setämies ek:n talvisissa tai oikeastaan jäisissä tunnelmissa. Rata oli auki koko matkalta ja piikkipyörät oli tarpeen, kun suurin osa radasta oli peilijäässä. Alun tunnustelun jälkeen rupesi ajolinjat löytymään ja luotto renkaiden pitoon kasvoi joka ajolla. Parituntinen vierähti nopeesti aurinkoisessa säässä kurvaillessa, makee pätkä myös talvella







sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

PoksEnduro

PoksEnduro järjestetään! Tässä linkki tiedotussivuille: https://www.facebook.com/PoksAdventure/

Viimeisin tiedote:

Osallistujia enduroon alkaa olemaan ajanottosysteemimme huomioon ottaen maksimaalinen määrä! Vau! Tiimimme kokoontuu viikon päästä suunnittelupalaveriin Keski-Suomeen hiomaan strategiaa, ja kunhan siitä on päästy yhteisymmärrykseen niin lisää tietoa tulossa niin säännöistä kuin muustakin tarpeellisesta. Sillävälin ilmoittautuneet voisivat hoitaa osallistumismaksun eli 20 euroa tilille: Tommi Lyttinen FI26 1048 3500 0382 82 ja viestikenttään: PoksEnduro 2016. Tämä auttaa meitä järjestäjinä valmistautumaan kisaan tarvittavan tarpeiston hankkimisessa. Ja lisätietona mainittakoon, että Konnekosken käyrä ennustaa kisaviikonlopulle noin kahdeksaakymmentä mottia, eli sunnuntain jäähdyttelyille on tulossa loistavat olosuhteet!

perjantai 12. helmikuuta 2016

Inkkareita Ja Pari Biisonia

Legendaarinen Kuukauden western -sarja käynnistyi TV2:ssa elokuussa 1979. Kerrankin sai pikkupoika valvoa vähän myöhempään ja jännittää inkkareiden ja länkkäreiden kahinointia. Niitä naisia rumissa hameissaan en kyllä ymmärtänyt lainkaan, sillä aina kun ne ilmestyi siihen kekkuloimaan, niin kaikki toiminta loppui. No, kuitenkin samoihin aikoihin mä tykkäsin taulusta, jossa intiaanit ajoivat takaa paria biisonia.  
Inkkareita ja Pari Biisonia

Me tuijotettiin Joonaksen kanssa yrriä ja varsomia, ja vakuuteltiin että juuri siinä laaksossa kelit on kohdallaan. Joonas oli löytänyt mittauspisteitä, joiden mukaan meillä on suorastaan satumainen onni. Kaikkialla muualla oli tullut lunta, mutta meidän töppyrä oli kunnossa. Mä luulen, että me nähtiin inkkareita ja pari biisonia.



Hoplaa! Bivikamat reppuun ja mäkeen. Vågstindenin kautta Baugenin majalle rommia nauttimaan. Suunnitelma oli kaikessa yksinkertaisuudessaan kaunis. Kaunis on myös Joonaksen uusi pirteä tyyli. 


Aika nopeasti kävi selväksi, että lunta on aika pirusti liikaa. Kiivettiin pääsääntöisesti simulina, muutama kiipeilymuuvi ja pahimmat lumirampit varmistettiin lennosta.


Pääsääntöisesti varmistukset oli turpeeseen hakattuja jäähakoja, harvat halkeamat jotka lumen alta kaivettiin oli täynnä jäätä.


Todettuamme että Ormen Lange jää lumen takia kiipeämättä, yritimme löytää vaihtoehtoista reittiä. Vedettiin kuitenkin paitsioon. Kuuden tunnin kikkailun jälkeen ainoa järkevä vaihtoehto oli palata takaisin.





Traverse on aina perseestä. Aina. Neljän tunnin alaskiipeeminen sen sijaan oli ihan ok jumppa.




Kai se matka on tärkeämpi, mitä päämäärä. Autolla en osannut olla pettynyt, eikä Joonaskaan keltaisessa asussaan näyttänyt kovin masentuneelta. Maistui se rommi Nissanin peräkontissakin.