Back to Forra

	Noilla vienoilla vesillä,
	utuisilla lainehilla,
	eessänsä vesi vetelä,
	takanansa taivas selvä,

      lauloi oraakkeli loitsunsa.

Ei ollut sattumaa, että palasimme Forralle juuri tänä vuonna. Ajan piti kulua, miesten piti kasvaa ja Oraakkelin täytyi loitsua taikansa. Nyt kaikki oli kuitenkin valmista. Forra opetti osalle tiimistä vuonna 2011 vähän nöyryyttä ja nyt joelle palattiin nauttimaan melonnasta hyvässä seurassa. 

Herra X valmistelee bermiä vieraita varten

Ensin kuitenkin suttailtiin vähän pyörillä. Johtoryhmä Multamäen enskareiteillä ja me muut Keski-Pohjanmaalla.

Janne ja Multamäki

Jykä Jäkälärallilla

Lilliputdrop, kanervikkoon flättilandi.

Roskarukan treenidroppi

Höpönassut risteilyllä. 

hyi rommia

Seuraavaksi Sona...

SRC Road Trip 2015

This one is turning into a tradition already! Third time in a row now, SRC Racing Team headed to Voss Ekstremsportveko and Åre Bike Festival to combine world class rivers and some quality enduro biking.

The Finnish base camp at Voss Ekstremsportveko - Pay attention to the perfectly organized way the vans are parked to create a good shelter from outsiders!

Lots of snow on the mountains around Voss made the rivers flow unusually high this year. That meant lots of fun even on the standard racing sections, endless park'n'huck show on the famous Teigedal double drop (not my cup of tea though…), and a couple of rarely seen rivers to be conquered.

It's late June, and there still is some snow left to make the rivers flood.

The main drop on the Brandset kayak race.

Toni Lähteenmäki on a seemingly good line to boof a hole in the last gorge of Frya. One second later the line turned out to be more on the entertaining side of good… A really enjoyable continuous river, sometimes in a nearly unescapable gorge. (This river is actually not in Voss, but closer to Sjoa. It just had to be ran because of the perfect water level!)
(Photo by Jukka Ollikainen)

The highlight of the Voss Ekstremsportveko is definitely the Horgi Ned race - an extreme triathlon combining downhill skiing, downhill biking and white water kayaking. And flying up to the top to enjoy the views at the start line is not making the day any worse…

No need to pedal up! You actually have to take the pedals of your bike, to avoid breaking the other bikes hanging in the net.

This is where it all starts - try and find your way down as fast as you can!

Looking really fast(?), but still had some catching up to do with the bike and the kayak. I wonder why...

People enjoying the mountain views (or getting nervous…) while waiting for the start.

Five races in two weeks - most of them requiring a training day before the competition itself - made a full on road trip. Not all the results are something to be remembered, but the SRC racing team had some fast moments too - especially with the bikes! Nowadays there are corners in Åre Bike Park called The Finnish Elbow #1 and #2.

Hissipyöräilyä Pohjois-Karjalassa

Joensuun Mustavaarassa on pyörinyt hissi kesäisin ilmeisesti kesästä 2014 alkaen. Tämä Joensuusta noin 30 km itään oleva laskettelukeskus tarjoaa 90m korkeuseroa ja ylös mennään nopealla ankkurilla. Pyöräratoja oli auki eka visiitillä 4 kpl ja kesemmällä tulee ainakin yksi linja lisää. Radoista yksi on enskatyyppinen, yksi vauhdikas hyppylinja ja loput metsäistä polkua sisältäen pientä droppia ja kivikoita. Kävin kuivalla kelillä ajelemassa 3h setin ja varsinkin hyppylinja sekä jyrkät metsäpolun osuudet jäi mieleen. Kannattaa kyllä poiketa jos osuu reitille, aukioloajat löytyy: www.mustavaara.fi. Alla muutama kännykällä räpsitty ruutu radoilta, seuraavalla kerralla parempi kamera mukaan.

Wave to wave trip

Kesäkuun parin ekaviikon plan oli meloa Muonion Kelokurkkiota, Lieksan Neitokoskea ja Venäjän Tivdian aaltoa. Visiitti Moniojoen Kelokurkkiolle oli itselle ensimmäinen ja kiinnostus oli kova nähdä ja meloa kuuluisaa Engineer-aaltoa. Vesi oli rajajoessa liian korkealla tähän aaltoon, mutta kakkosaalto (outback-wave) toimi ja siinä sai hyviä pomppuja. Aallon melominen oli kuitenkin raskasta noin 200m kantomatkan takia. Visiitti Kelokurkkiolle jäi lyhyeksi, mutta jos Engineer-aalto toimii on se varmaankin juttujen arvoinen.

Aapo surffaa Engineer-aaltoa

Kelokurkkion Outbackwave jossa sai hyviä pomppuja. (Kuva: Mikeal Lantto)

Muoniosta suunnattiin Kattilakosken kautta Lieksaan jossa päästiin melomaan Neitikoskea hyvällä virtaamalla. Tämä hyvä virtaama eli 170 - 180 kuutiota, mahdollistaa laadukasta aaltomelontaa toimivilla akanvirroilla.

Neitikoski aaltona

Paula blunttaa

Lieksasta oli aika startata aamuvarhaisella valtakunnanrajalle ja siitä edelleen Venäjän Tivdian kylään, jossa odotti kisaviikonloppu ja hyvin toimiva aaltohontto.

Tivdian risteys reilu 100 km Petroskoin pohjoispuolella

Aalto ja akanvirrat

Veäläiset järjestivät huikean melontatapahtuman jossa lajeina oli freestyle, big air ja boatercross. Kilpailu oli samalla Venäjän mestaruuskisa sekä Euraasian mestaruuskisa. Ulkomaalaiset melojat olivat alkuerien jälkeen heateissa ylimääräisinä, joten tulokset saatiin kerralla molempiin kilpailuihin. Kisaajia oli runsaasti, kun freestylekisassa naisia oli 17, miehiä 30 ja kokonaisuutena eri lajeissa varmaan 60 melojaa. Hyvä meininki ja Paulan kanssa osallistuttiin freestyleen ja crossiin. Big air hyppyri ei nimeä huutanut. Freestylessä olin 10. ja Paula 5. Lisäksi osallistuimme paikallisten järjestämään tuomariseminaariin. Tivdian kilpailu on kasvanut vuosivuodelta ja fasiiliteetit sitä myötä, tänä vuonna paikalla oli melojia Venäjän ja Suomen lisäksi Iso-Britanniasta, Puolasta ja Ukrainasta. Tivdian virtaama oli tällä reissulla paras mitä olemme siellä meloneet.

Muutama surffari oli myös nautiskelemassa aallosta

Volttia kisassa

James Bebbington heittää Pan amia

Paula kisarunissa

Tivdian kisanäyttämö, joka on kehittynyt huimasti viime vuosina

The Clash of Titans - Episode I: Week of the Waves

PoksAdventure vs. Jalostajat

age vs. eagerness

experience vs. open-mindedness

men vs. boys

beard vs. smooth skin

fear vs. almightyness

self-supporting vs. daddy paying

muscles vs. agility

proactive vs. reactive

Pahakurkkio

 (Photo by Toni Spännäri)

(PoksAdventure: 1 point)

(Jalostajat: 0 points)

Lappeasuvanto

(PoksAdventure: 0 points)

(Jalostajat: 1 point)

Pyhäkuru

                                                                           (Photo by Karri Kivinen)

(PoksAdventure: 1 point)

(Jalostajat: 1 point)

(Total Score: 2-2)

"Big water" iloittelua Saramojoella

Mikä on Pohjois-Karjalan isoin ja paras koski tulva-aikaan? Tähän kysymykseen on vain yksi oikea vastaus: Nurmeksen Saramojen Louhikoski. Kuten aikaisempina keväinä oli Louhikoskelle taas suunnattava tulvavedellä. Tommin kanssa kalentereihin suunniteltu reissuaika osui nappiin, kun kevään 2015 tulvahuippu 70 kuutiota osui juuri tällä ajankohdalle. Olen melonut koskea virtaamilla 25 - 100 kuutiota ja kokemuksen perusteella parhaat löylyt saa 70 - 100 kuutiolla. Alla videontynkää koskelta. Laskusetin ja afterien jälkeen oli hyvä jatkaa freestyle puuhastelulla täydellisessä Neitikoskessa.

Saramojoki from The Pervert Paddler on Vimeo.

Kotimatka

Tie nro 7333, Jylhä

Pohjanmaalla on pitkät tiet. Ja pitkä sade. Koko päivän mittainen. Ja vieraanvaraisuutta niin ettei kaikkeen pysty edes vastaamaan. Ruoat ja kahvit ja yöpaikka ja saunakin vielä.

Tie nro 66, Töysä

Pohjanmaalla näyttää erilaiselta. Ei ole tuttuja mäkiä ja mäntymetsiä. On peltoaukeita, ja teitä kuin hämähäkin seittiä. Ja Tuurin kyläkauppa. Ameriikassa kaikki on erikoisen suurta. Siitä eteenpäin maisema alkaa näyttää kotoisemmalta.

Tie nro 18, Multia

Palsankosken levikkeellä on pakko ottaa nokoset. Onneksi on koppimopo, Tom & Jerry –patja ja makuupussi. Nukahtamisen hetkellä joku ajaa viereen parkkiin. Miksi parkkipaikalla autossa nukkuessa kaikki ulkoapäin kuuluvat äänet tuntuvat uhkaavalta? Ei oikein haluaisi tulla nähdyksi autossa nukkumassa.

Tie nro 18, Petäjävesi

Nokosten jälkeen kahvit termosmukista. Onpa sille oivallinen paikka ratin vieressä, juuri vasemman polven yläpuolella. Helppo kallistaa kuppi huulille, ja samalla lepuuttaa kyynärpäätä ikkunan pokalla. Taustapeilistä näkyy miten makuupussi heiluu tien töyssyjen tahdissa omalla paikallaan kattoon ripustetussa tavaraverkossa. Näyttääpä sekin jotenkin mukavalta.

Tie nro 18, Jyväskylä

Sade jatkuu. Viimeiset lumet saavat kyytiä ja Pengerjoki on tulvahuipussaan. Kevät tuli tänäkin vuonna. Taas kerran niin nopeasti, että sen tajusi vasta melkein jälkikäteen. Onpa mukava kotimatka. Ei oikeastaan haittaisi, jos ei ihan vielä olisikaan perillä.