lauantai 25. joulukuuta 2010

Neitikoski -33 astetta

Jouluinen Neitikoski ei houkutellut melomaan pakkasen ja jäiden takia. Itse stoppari oli hyvän näköinen koko matkalta, koska yläpuoliset jäät ohjaavat veden virtausta kapeammalle alueelle.



sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Portugali melontakohteena

Teimme jo viime vuonna Paulan kanssa melontareissun Portugaliin. Reissusta jäi todella hyvä maku, joten tänä vuonna piti päästä uudestaan. Nyt matkasapluuna oli seuraava: autolla Helsinkiin, josta TAP Portugalin suoralla lennolla Lissaboniin, auto vuokralle lentokentältä viikoksi joka toimi samalla majoituksena. Mukana omat kajakit ja melat.
Viime vuonna saimme siis jo tuntua Porugalin  tarjoamiin melontamahdollisuuksiin ja totesimme jo silloin, että creekkaamiseen maa soveltuu erinomaisesti. Koska maassa on sadekausi kun meillä on talvi on jokien veden korkeuksien vaihtelut erittäin suuria. Tästä johtuen maan freestyle playspotit toimivat jos toimivat. No päätettiin nyt kuitenkin ottaa omat peliveneet mukaan ja lähteä etsimään jotain pelattavaa ja yksi haave oli päästä kokeilmaan surffausta meren aalloilla.

Meloimme reissussa Rio Minhoa, Rio Paivaa, Rio Vougaa, Rio Teixeiraa ja Atlantin aaltoja. Vettä oli vähintäänkin taas riittävästi ja melonta Minholla ja Paivalla oli varsinaista big water meininkiä. Minho joen Frieran aalto tarjosi järisyttävän hienon kokemuksen ison aallon melonnasta ja jäi sellainen fiilis, että tätä täytyy saada lisää. Näin ollen Tommi Lyttisen sanoissa piree suuri viisaus: "yritetään ottaa iso vesi haltuun".
Lopuksi haave merisurffauksesta toteutui Penichen alueella, joka on suosittu surffareiden keskuudessa. Tästäkin jäi positiivinen fiilis, joka täytyy kokea uudestaan. Myös varsinaisen surffailun saloihin pitää vielä tutustua.

Porugali on siis erinomainen koskimelonta kohde, jossa paras melontakausi on marraskuusta - huhtikuuhun. Melottavia jokia löytyy kymmeniä, joista on tehty hyvä opaskirja. Melottavien osuuksien vaikeudet vaihtelevat luokkien 1 - 6 välillä, joten kaikille löytyy kohteita varmsti. Maa tarjoaakin melontaseuralle oivan retkikohteen. Creekkipätkien melominen vaatii kaksi autoa, koska shuttlet ovat yleensä pitkiä suurien korkeuserojen vuoksi. Lisätietoja maan kajakkivuokraus- ja opaspalveluista saa minulta. Opaskirja maan joista on nimeltään: Portugal kayak, jonka on kirjoittanut Rui Calado.

Muutama esimerkki kustannuksista: lento 233 euroa / hlö meno-paluu, kajakin kuljetus lentokoneessa 35 euroa / suunta,  auto ja majoitus 185 euroa / viikko / 2 hloä.

Sitten kuvien kertomaa reissusta:

RIO MINHO:


Aamukahvilla Minhon varrella.

Paula ja Frieran aalto

Kirjoittaja Frierassa.

Minho-joessa vedenkorkauden vaihtelut ovat suuria. Kuvan veden korkeus on useita metrejä normaalia ylempänä.  Edellisenä iltana kuvassa näkyvät kiviset penkit olivat lähellä vesirajaa. Edellisenä vuonna kuvassa näkyvä kivinen ruokailuryhmä oli kokonaan veden alla.

RIO PAIVA:



Nodarin silta, jossa on pelipaikka pilareiden välissä. Tällä vedellä ei pilareiden väliin päässyt, joten piti tyytyä alapuolisiin aaltoihin.

Rio Paivan vedenkorkeus nousi sateiden ansiosta huippulukemiin. Joki tarjosikin vauhdikasta meininkiä

Paivan melontaklubi.

RIO VOUGA:


Portugalin joissa on paljon vaarallisia pohjapatoja. Tästä Rio Vougassa olevasta pohjapadosta lötyi hyvät linjat honttojen ohitse.
RIO TEIXEIRA:

Näkymä put in sillalta.

Olohuone ja keittiö, jossa aamiainen valmistuu ennen Teixeiran melomista.

Put in koski joelta kuvattuna.

Paula Teixeiran koskissa.

Pätkältä löytyi pohjapadon alta one move spot.

MERISURFFAUSTA PENICHESSÄ

Paula odottaa aaltoa.

Hyvä meininki!

Kärryjä aallon murtumisen jälkeen.

Tällaiset aallot olivat viimeisenä aamuna jossain Penichen ja Lissabonin välillä. Harmittavasti melontavarusteiden kuivaus oli välttämätöntä lentokoneen kilovaatimuksiin pääsemiseksi. Piti siis jättää kokeilematta, mutta joskus.....

lauantai 27. marraskuuta 2010

#2 äktiönholen korjaus

Vaikka pakkasta oli reilu 10 astetta ja kohtuullisen pureva viima, päätettiin kuitenkin yrittää suunniteltua kivensiirtoa Kermankosken ylästoppariin. Aluksi oli suunnitelma siirtää viime talvena rakennelmasta vierinyt kivi takaisin paikoilleen, mutta tämä ei ollut mahdollista, joten siirsimme kokonaan uuden ja isomman kiven kosken rannalta stopparirakennelmaan ja ankkuroimme sen riimulla siltapilariin kiinni. Viiden tunnin uurastuksen jälkeen pääsimme mielestäni hyvään lopputulokseen. Se toimiiko paikka miten hyvin selviää vasta yli 65 kuution virtamalla, mutta usko on kova. Kunnostuksessa mukana Pera, Paula, Jari ja kirjoittaja. Vähällä virtaamalla ei pidä meloa siltapilarin vierestä, ettei pohjakosketuksilla edistä kiven vierimistä rakennelmasta.


Tästä lähdettiin liikkeelle. Tavoite oli saada surffarin vasempaan laitaan pudotuskorkeutta lisää.

Aluksi mittailtiin kiven paikan syvyyttä  narulla. Tähän soveltui parheiten kivillä täytetty heittoköysi.

Sopivan kiven löydyttyä kiinnitettiin siihen 4 metallilenkkiä.

Aluksi kiveä vedettiin taljalla suoraan ylävirtaan


Seuraavaksi taljan kiinnityspiste vaihdettiin jolloin kivi saatiin vedettyä virran toiselle puolelle ja nostettua rakennelmaan. 


Tässä työn tulos: Äktiönhole, lihamylly,....Virtaama kuvassa 34 kuutiota.

Tiimi työn tuloksen äärellä.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Jäät lähestyvät jo uhkaavasti Neitikoskella

Tänä vuonna talvi taitaa tulla normaaliin aikaan Pohjois-Karjalaan ja talven tulo synnyttääkin jo uhkaavasti jäitä Neitikoskelle. Pieni virtaama yhdistettynä yli kymmenen asteen pakkasiin vauhdittaa jäiden tuloa. No vielä siellä pystyi tuvallisesti melomaan virtaaman ollessa 56 kuutiota. Pakkasta oli meloessa 8 astetta, joten vesi rupesi jo jäätymään kamppeisiin kiinni ja vetoketjuja saikin sulatella lämpimällä teellä melonnan päätteeksi. Samana päivänä tuli myös hiihtokausi avattua Kolilla ja sunnuntaina lautailtiin Vuokatissa, joten ei hullumpi viikonloppu. Ensi viikonloppuna on vuorossa Kermankosken Aktionholen korjaus, toivottavasti pakkanen pysyttelee alle 10 asteessa.


Jäiden runsaus ylläti, koska pakkasjakso on ollut lyhyt


Hontto toimi ja aaltopuolellakin pysty jotain yrittämään

Paula heittää volttia

Kosken rannalla tepasteli kesy talitiainen, joka uskaltautui jopa olkapäälle ihmettelemään

torstai 11. marraskuuta 2010

Lunta sataa ja laskukausi lähestyy

Vaikka melontakausi on vielä käynnissä alkaa jo poltella lumisiin puuhiin rinteisiin. Mieleen kumpuaa helposti viime talvien laskureissut. Muutama kuva viime talven reissusta helmikuussa Venäjän Krasnaya Polyanaan. Käymisen arvoinen paikka. Sieltä löytyi parhaat puuterimestat missä olen ikinä ennen ollut. Reissu toteutettiin ajamalla autolla Pietariin, josta lentämällä Sotsiin ja siitä bussilla Krasnaya Polyanaan. Kuvat kertoo kaiken fiiliksistä.



Miki

Kirjoittaja

Arto


Osku

Alueella vuoristo kohosi reiluun pariin tonniin. Itse kylä oli 600 metrissä.

maanantai 8. marraskuuta 2010

Neitikoskella talvinen henkäys

Talvi kolkuttelee jo Pohjois-Karjalaa ensilumien muodossa, mutta virtaavat vedet on onneksi vielä sulia ja jopa nousussa vesi- ja räntäsateiden johdosta. Melontaan rupee kuitenkin tulemaan jo talvinen raikkaus, mutta oikeilla varusteilla ei kylmästä ole tietoakaan. Neitikoskella 07.11.2010 virtaama 55 kuutiota ja vesi edelleen nousussa.




tiistai 19. lokakuuta 2010

Kermankoski 27 m3

Käytiin Myllysen Harrin kanssa testaamassa Kermankoski 27 kuution virtaamalla. Itse en ollut koskessa aiemmin näin vähällä vedellä melonut. Alahontto oli ahdas, mutta parempi mielestäni kuin Vihovuonne. Hontossa oli 20 cm kolo jossa kärrytellä, joten parempi siis kuin uimahalli tai kotona sohvalla makaaminen. Harri testaili myös kosken microholeja. Mikäli vesi laskee edelleen on mahdollista, että alahonton yläpuolella oleva aalto rupeaa murtumaan. Tämä pitääkin käydä testaamassa jos virtaaman lasku jatkuu.

Harri testaa Kerman microholeja

Harri tyypittää vähävetistä honttoa

Raikas vesi roiskui ja hauskaa oli.


Honton oikea laita ei todellakaan ollut syvä. Keulan ländäystä kiven päälle...

....ja perän. Oikeassa laidassa sai myös kivoja sivusurffeja.

keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Vihovuonne 29 m3

Suunnattiin Myllysen Harrin kanssa Vihovuonteelle, jossa meloskeltiin pari tuntia. Käytiin katsomassa myös Kermankoskea, mutta vesi on todella matalalla eikä viittiny laittaa kajakkeja vesille. Muutama kuva Vihovuonteelta.