torstai 25. elokuuta 2011

Kymijoki, Tormivirta 138 m3

Pernoonkoskien Tormivirta oli hyvässä iskussa 138 kuution virtaamalla. Kosken ykkös hontossa pystyi vetämään pitkiä surffeja. Voltit ja kärryt oli mahdollisia vaikka välillä pohja tuntuikin kajakin keulassa, kermatekniikka tuntui toimivan tässäkin paikassa. Keskityttiin mc nastyjen treenaamiseen johon paikka tuntui soveltuvan erittäin hyvin. Phonix yritykset huuhtoutuivat nopeasti pois.




Tormivirran peliaalloot. Yritin setin alussa mennä kuvaamaan kuvassa näkyvälle laiturille joka oli ajelehtinut virran mukana kosken niskalle. Lauturi tuntui olevan hyvin kiinni, mutta kun sain peiton auki laituri lähti liikkumaan alas päin ja seurauksena melkein uintikeikka. Onneksi sain pienen akanvirran kiinni ja peiton räpellettyä paikalleen.




Paula treenaa mc nastyä ykkösessä.




Jotain sen tapaista itelläkin



Koskessa toimivat tällä virtaamalla 2 ja 3 aaltokin. Kakkosessa pystyi spinnaamaan ja blunttaaman oikealle kädelle. Paula sai lähtemään myös oikean käden helixejä. Kolmosaalto oli surffattavissa ja jotain vasurin bluntin tapaista sai lähtemään.




Menoa kakkosaallossa.




Helix yritystä. En saanu aivan pysymään aallossa.


Vaikka kosken aaltoihin ei ole akanvirtaa saa tällä virtaamalla itsensä aivan puhki yhen suffin aikana, joten kantaminen kivipadon yli ei tunnu lainkaan pahalta. Pienellä liukukisko rakennelmalla saisi tämän pienenkin kantamisen haitan pois. Toivottovasti koskelle pääsee 150 kuution virtaamalla, jolloin uskon ykkös honton olevan parhaimmillaan. Paikka näyttää olevan herkkä virtaama muutoksille sillä 120 kuutiolla en pitänyt mistään kosken aallosta.




Rannalta löytyneitä luonnon antimia.




Pari tattia oli rakentaneet laavun sateen suojaksi.

tiistai 9. elokuuta 2011

Pernoonkoski, Kinkkubingo 140 m3

Viime viikonloppuna selvisi miksi kajakkiin on tullut koko kesän vettä vaikka on vaihdettu peittoa, melottu pitkähihaisella, tarkistettu ettei keulassa ole halkeamaa, tehty savumerkkejä jne jne.. No kajakissa oli kuitenkin kaksi reikää aukon molemmin puolin aukon ulkopuolella uran pohjassa joista vettä on tullut sisään. Ilmeisesti valuvika tehtaalla, kun muovia näytti olevan ohuelti kyseisissä paikoissa. No vaihdoin kajakin Welholta uuteen takuuseen, tosin croslinkkiä ei enää ollut m-kokoa Suomessa, joten oli otettava lineaarinen versio paremmilla sisuiskaluilla.

Kun oli uusi kajakki alla  ja ajettiin Kymijoen ohi käytiin Paulan kanssa testaamassa Kinkkubingoa, josta itellä ei kovin hehkeitä muistoja ollut. Nyt 140 kuution virtaamalla hontossa kolahteli volitit pohjaan mutta kärryt, splitit ja muut härveli yritykset sai tehdä ilman pohjakosketuksia. Akanvirrankin sai hyvin kiinni, mikä oli mulle EDISTYSTÄ. Aikeisemmin en nimittäin tätä akanvirtaa ikinä saanu kiinni hontosta tiputtaessa. Paikka oli siis ihan ok, mutta honton alapuolella oleva kivi teki melonnasta varovaisen oloista vaikka kertaakaan ei ollut lähelläkään, että siihen olisi tippunut pääalaspäin. Uusi kajakki tuntui hyvältä ja erona entiseen elite-versioon huomasi korkeamman penkin, joka helpotti selkeästi kärryjen tekoa. Mitähän tämä vaikuttaa aallolla? Alla muutama huonolaatuinen kuva huonolla pokkarilla otettuna.




Uusi paatti, parempi mieli




Kinkkubingo ilta-auringossa




Paula ja oikea kärry




Uuden kajakin kastajaiset




Pernoonkoskien Sittaränni. Takana kuultaa tukkihontto.

torstai 4. elokuuta 2011

Karhunpolku maastopyörällä

Viime talvena lyötiin Leskisen Janin kanssa lukkoon päivämäärä milloin ajetaan maastopyörällä Karhunpolku  Kuhmon Teljosta - Lieksan Patvinsuolle. Kun etimme tietoa reitistä sitä kehuttiin maastopyöräilyyn poikkeuksetta kaikissa kirjoituksissa ja tämä vain lisäsi odotusarvoja reitille.

Kun h-hetki koitti päätimme ajaa reitin pohjoisesta etelään kahdessa päivässä. Eka päivä Teljosta Neitikoskelle ja toka päivä Neitikoskela Patvinsuolle, tällöin päivämatkat saatiin aika yhtäpitkiksi noin 70 km mittaisiksi. Kuljetukset järjestettin viemällä toinen auto Patvinsuolle josta toisella ajettiin Ruunaan retkeilykeskukseen josta edelleen ostokuljetuksella lähtöpaikalle.

Lähtöpaikalla Teljossa


Polku seuraili alussa Jongunjokea useita kilometrejä josta sitten suuntautui Änäkäisen kautta Naarajoen varteen ja Ruunaan alueen Metsähallituksen opastuskeskukselle. Heti alusta pitäen polku osoittautui hyväksi reitiksi ajaa sisältäen vauhdikkaita polkuosuuksia, pitkoksia, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sekä teknisiä kivikoita. Reittiä olisi voinut helpottaa käyttämällä metsäautoteitä, mutta emme lähteneet tälle linjalle. Vaikka etapilla tuli muutama kanto olisi hienoja harjupätkiä lampien välissä jäänyt ajamatta jos olisi teitä pitkin lähtenyt oikomaan. Reitti on merkitty maastoon kyltein ja maalauksin, mutta kartta oli hyvä olla matkassa, koska vanhat maalaukset olivat osin karisseet pois tai metsänhakkuut olivat poistaneet puut reitin varrelta.

Alussa polku seurailee Jongunjokea

Vaikka reitin varrella on tehty metsänhakkuita on polun kohta jätetty puhtaaksi. Vain merkinnässä on puutteita.

Tyypillinen maisema karhunpolulla: kapea harju jonka molemmilla puolilla suot tai lammet. Kun kelitkin suosi oli reitti hienoa ajettavaa.

Taukoa reitillä

Änäkäisen kohdalla voi tutustua sotahistoriaan. Kallioon louhittu luola kannattaa käydä kattomassa.

Tekninen tauko. Vaikka reitillä oli paljon kivikkoa vain yksi sisärengas jouduttiin vaihtamaan.
Polulle osunut myrsky pisti pyörää kantamaan.
Polulla eka päivän iltana.


Eka päivänä ajettiin polkua Ruunaan Metsähallituksen opastuskeskukselle, josta tietä pitkin Neitikoskelle jossa palautusjuoma, ruoka ja sauna tekivät terää ja uni tuli ihan houkuttelematta.

Toka päivänä ajo jatkui opastuskeskukselta polkua Neitikosken kautta Ruunaanjärven laidalle, josta Särkkäjoen, Pitkäjärven kautta Patvinsuon luontotalolle. Päivän alussa meni muutama kilsa, että saatiin taas koneet käyntiin johon auttoi hyvä polku hienoissa maisemissa. Toisen päivän etappi oli maastollisesti helpompaa, joka ei ollut ollenkaan huono kun edellinen päivä kuitenkin tuntui lihaksissa ja perillä Patvinsuolla tuntui jo oikeasti siltä että pyörällä on ajettu muutama kilsa. Reitti kannattaakin ajaa näin päin jos haluaa huomioida maastonvaikeuden ja väsymystilan seuraavana päivänä.

Toisen päivän etappi sisälsi useita kilometrejä pitkosta. Pitkoksien takian joutu kantaamaan noin 100 metriä.
Reitillä on runsaasti taukopaikkoja, joiden varustus vaihtelee nuotiopaikasta autiotupaan.

Jani harjupolulla Särkkäjoen maastossa.


Ennen maalia piti ottaa jo vaateria.


Kokonaisuutena suosittelen ehdottomasti reittiä maastopyöräilyyn. Rettiä voi myös ajaa osissa hyvän tieverkoston ansiosta. Koko retti kannattaa ajaa polkua pitkin jos on täysjoustopyörä, lukkopolkimet ja tykkää teknisistä paikoista. Muuten kannattaa Teljo - Änäkäinen välillä sekä Särkkäjoki - Inarintie välillä käyttää tieuria. Karjalankierroksen Lieksan karttalehdeltä voi reitin suunnitella helposti etukäteen.

Mittasimme ajetun matkan ja polulle kertyi meidän mittareiden mukaan pituutta 146 km, aikaa kului taukoineen eka päivänä 8,5 h ja toka päivänä 8h. Juomat ja energiapatukat höystettynä Neitikosken lounaalla ja aamupalalla oli tarpeen kun kilocaloreita paloi noin 4500/päivä. Reitillä tuli useita kaatumisia, joten sidetarpeet oli hyvä pitää mukana, mutta niitä ei onneksi nyt tarvittu.