tiistai 28. kesäkuuta 2011

Augsburg

MM-kisapaikalta suunnattiin käymään melomassa Augsburgin slalom-melontaradalla olevassa pelihontossa. Ostettiin liput radalle 7,5 euroa/3h ja lähdettiin testaamaan pelimestaa. Hontto itsessään oli ihan hyvä, tosin vaikea, mutta akanvirrat olivat jostain syvältä. Jos akanvirtaa ei saanu kiinni, joutui kajakista ryömimään betoniselle radan reunukselle, joka ei mitää kivaa ollut. Sinänsä slalomrata oli kiva meloa ja puitteet on kohdallaan. Rata on rakennettu 1972 olympialaisia varten ja paikka näyttää olevan aktiivisesti slalomistien käytössä.


Rata ja pelihontto

Paula hontossa

Holtitonta


Plattlingin MM-kisahuumaa

Freestylemelonnan MM-kisat melottiin juhannusviikolla Saksan Plattlingissa. Koska Paula meloi Suomen joukkueessa, oli aika itelläkin lähteä kattomaan tämän tason kisoja paikan päälle. Paula meni edeltä autolla paikan päälle treenaamaan ja ite lensin perässä kisaviikon maanantaina Muncheniin ja siitä edelleen junalla Plattlingiin.

Tiistaina kisat alkoivat karsinnoilla ennen varsinaisia finaaleja, jotka melottiin lauantaina kaikkien lajien osalta. Kisapaikan hontto oli hyvässä kunnossa vaikka se välillä muuttuikin veden korkeuden vaihtelun vuoksi. Veden korkeus vaihteli harjoituksissa ja kilpailujen aikana 155 cm - 227 cm. Alimmalla virtaamalla pohja tuli epämiellyttävän lähelle, isommalla virtaamalla pito parani ja aaltoliikkeetkin oli mahdollisia. Tunnelma paikan päällä oli rento ja leppoisa. Kisajärjestelyihin oli panostettu selkeästi normaalia freestylekisaa enemmän ja paikalla oli runsaasti kajakkien ja melontavarusteiden valmistajia, joiden tuotteita sai myös testata.


Kisapaikka joen toiselta puolelta katsottuna

Kisa-aalto alkuerien vesitilanteessa

Kun paikalla oli maailman huippumelojat, oli melontakin sen näköistä. Liikkeiden suoritusvarmuus näytti samalle kun ruisleivän syönti itellä. Taso on todella kova junnupojista ja tytöistä isoihin poikiin ja tyttöihin.

Paulalla kisat menivät hyvin. Alkuerissä Paula poksautteli neljänneksi ja neljännesvälierissä loppusijoitukselle 12. Suomen junnuista Teemu Väliahdet meloi upeasti itsensä finaaliin ja finaalissa sijalle 4.


Paula keskittyy suoritukseen alkuerissä

Suoritus käynnissä

Kisakatsomo

Koska Plattlingin hontto on koko joen levyinen ja kisapaikkana toimi vain kaupungin puoleinen laita, pääsin itekin vesille. Vaikka akanvirrassa sai jonotella, sain kuitenkin hyviä settejä melottua viikon aikana. Kun paikalla oli mahdollisuus testata kajakkeja, kävin koemelomassa ZED:n uuden hiilikuitusen pelipaatin ja GuiGuin 2010 päivitetyn hiilikuitumallin. En tykännyt Zedistä pituuden ja muotoilun vuoksi, mutta Guigui tuntui hyvälle. Pieni polte kieltämättä jäi kuituseen paattiin ja saa nähdä tuleeko joskus hankittua, saa nähdä...


Koti joen äärellä

Guiguin testausta








sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

Kerma 72 m3

Käytiin Harrin ja Jaanin kanssa melomassa Kermalla kun virtaama oli about 72 kuutiota. Koski ja varsinkin alohontto oli hunajaisessa kunnossa. Äktiönhole oli muuttunut huuhtovammaksi, mutta oli vielä ihan melottavassa kunnossa. Alahontossa lähti isoja voltteja ja kärryjä. Harri poksautteli mäkkäreitäkin ja seuraavana päivänä compona kärrystä phonixiin. Koski oli kyllä nyt parhaimmillan kun sen molemmat paikat oli melottavissa. Alla pari kuvaa ala hontosta ja huonolaatuinen pokkarilla kuvattu video. Melonnan jälkeen Harri perehdytti videoeditoinnin saloihin ja tässä ois eka tuotos jos saan sen tähän jotenkin ladattua.


Harri

Jaani





Untitled from Janne Varonen on Vimeo.

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kolinpolkua maastopyörällä

Kesän ohjelmassa oli testata Kolilta Joensuuhun menevän retkeilyreitin soveltuvuus maastopyöräilyyn. Ns Kolinpolku lähtee Ukko-Kolilta ja etenee Herajajärven kierroksen ja Kolvanan Uuron rotkolaakson kautta Kontiolahden Uuroon, josta voi jatkaa matkaa yhdysreittiä Joensuun ympäri kiertävälle Jaamankierrokselle. Pituutta reitillä on Kolilta Uuroon jotain 60 km.

Toukokuun lopussa päätettiin Leskisen Janin kanssa lähteä korkaamaan polkua Kolin suunnasta. Olimme kuulleet, että reitti on vaativa ja pyörää joutuu kantamaan/työntämään usean otteeseen. Päätettiin kuitenkin ajaa polku tai vaikka kantaa, mutta kulkea kuitenkin reitti läpi. Lähtöpaikaksi valittiin Jeron tie, koska Kolin kansallispuitossa on poluilla pyöräily kielletty. Jeron tieltä suuntasimme polkua Ryläyksen vaaralle ja sieltä edelleen vaarojen lakia pitkin etelän suuntaan. Noin 6 km kohdalla Janin takavaihtaja osui kiveen ja repeityi korvakkeineen irti. Tämä yritys päättyi sitten lähimmälle tielle johon soitettiin evakointi kuljetus. Tällä yrityksellä edettiin noin 7 km ja aikaa käytettiin 2 ja puoli tuntia. Tästä matkasta ajettiin noin 2 km ja työnnettiin ja kannettiin 5 km. Tämä pätkä ei siis sovellu maastopyöräilyyn ja kannattaa kiertää teitä pitkin, patikoijalle polulta aukeaa hienoja maisemia Pieliselle ja Herajärvelle.



Lähtöpaikalla Jeron tien varressa.

Ryläyksen rinteiltä avautui hienoja maisemia.

Tähän loppui eka yritys, kun takavaihtaja osui kiveen.
Kun pyörät oli saatu takaisin kuntoon oli aika suunnata jatkamaan reitin ajamista. Matkaa jatkettiin siitä mihin lopetimme toukokuussa eli Heraniemen tieltä. Tästä eteen päin polku oli 25 km erittäin vaativaa ajettavaa teknisesti ja fyysisesti, mutta kantamista ja työntämistä tuli aika vähän. Kolvanan Uuron eteläpuolella reitti helpottui huomattavasti tarjoten kuitenkin teknisiä piristyksiä ja vauhdikkaita laskuja Uuroon saakka. Uurosta jatkettiin vielä Jaamankierrokselle ja sitä pitkin Onttolaan. Tälle pätkälle tuli mittaa 65 km ja käytettiin aikaa 8h. Pätkää voi suositella maastopyöräilyyn sellaiselle joka ei pelkaa pieniä kantamisia ja tykkää teknisestä polusta. Märällä kelillä polku on todella haastava. Onneksi meillä oli tuuria että kivet, juuret ja kalliot oli kuivia. Alla muutama kuva reitin varrelta.

Hyvää ajettavaa jossain Ahvenlammen tienoilla.

Reitti kulkee hienoissa meisemissa järvien- ja jyrkänteiden läheisyydessä

Jani nautiskelee polusta jonka pintana vuorottelee kallio ja kangas.

Tätä joutuu harrastamaan reitillä, mutta se kuuluu osana maastopyöräilyyn.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Äktiönhole 80 m3

Kermalla veden nousu pysähtyi 80 kuution paikkeille ja on pysynyt samassa parin viikon ajan. Olisi ollut mielenkiintoista nähdä yläosan hontto ja alaosan aalto yli sadalla kuutiolla, mutta ei tänä keväänä. Ylä puolen "äktiönhole" toimii 80 kuutiollakin hyvin ja alaosan aallossa saa vauhdikkaita surffeja. Alaosan aaltoon mennessä saa hyvän wave wheelin vasurille. Alla pari kuvaa aurinkoisesta setistä Jarin kanssa äktiönholessa.