perjantai 27. joulukuuta 2013

Uusi nimi ja uusi ulkoasu!


Uusi vuosi on tulossa ja tuo uusia tuulia myös tähän blogiin. Muutama vuosi sitten Mo I Ranan suolla lähtenyt idea on kehittynyt ja juttuja jos jonkinlaisia on kerääntynyt eri kohteista ja lajeista. Koska pyrimme elämään pääsääntöisesti ulkona ei lajikirjo voi näin rajoittua pelkästään melontaan, varsinkin kun täällä Pohjolassa on neljä eri vuodenaikaa mitkä väkisin ohjaa eri harrasteiden pariin. Kun näistä kaikista hienoista lajeista on kerääntynyt juttuja niin oli aika muuttaa myös blogin nimi kuvaamammaksi. Samalla olemme yrittäneet saada blogin infomatiivista arvoa parannettua kategoroimalla lajit sekä kohteet maittain ja vähän paikoittainkin. Yritetään kirjoitella myös englanniksi ja samalla opetella tätä eurooppalaista kieltä ja edelleen lisätä informatiivista arvoa. Kirjoitus- ja sana virheitä esiintyy siis varmaan ihan riitävästi ainakin itseni osalta, mutta ei anneta sen häiritä. Tavoite on myös lisätä lifestyle-kamaa tulevaisuudessa. Lopuksi mainittakoon, että blogi sisältää yli 50 creekpaddling- ja yli 25 freestylepaddling kohteesta tietoa + muut lajit! Mutta tämä ei meille riittä vaan haluamme lisää jokia, aaltoja, offpiste-kohteita, enduro-maastopyöräilyä, lumileijailua, jääkiipeilyä.............tulevana vuonna on suunnitelmissa........

Ulkoilma- ja urheilurikasta vuotta 2014!



Mustan Joulun Koivukoski

Lunta ei ole, mutta vettä siitäkin edestä ja lisää näyttää vaan tulevan. Pernoolle mennessä kurvasin Koivukoskelle kattomaan tilannetta. Virtaama Koivukosken mittarissa oli reilu 120 m3 ja hontto näytti rannalta ihan hyvälle, joten kamat piti vetää päälle ja lähteä kokeilemaan. Ihan ok surfattava, mutta yllättävästi keula osui pohjaan upotuksissa, lisäksi aalto-osa oli yllättävän surffarin oikealla ja tippuminen oikeelta tuotti vaikeuksia ehtiä akanvirtaan. Vähän liikaa vettä ja patoluukkujen juoksutus ei suotuisa hontolle. Vesi oli kuitenkin raikasta ja hontossa sai ihan hyvää kyytiä.

Koivukosken hontto  reilulla 120 motilla. 

maanantai 18. marraskuuta 2013

Härkäahonkoski, Haapajärvi

Tällä kertaa  melontakuumetta tiimimme jäseniin nosti Härkäahon koski Haapajärvellä. Syy, miksi Härkäahon koski oli jäänyt mieliimme kummittelemaan, oli yksinkertainen: saimme kuulla, tai pikemminkin nähdä, että sellainen oli jossakin päin keskistä Pohjanmaata olemassa. Tietolähteenä toimi tuo mainio sivusto, joka esittelee maamme vesiputouksia. Niinpä talven tulon täällä Oulun eteläpuolella siirryttyä hamaan tulevaisuuteen päätimme jatkaa ikuista projektiamme oikeaoppisen putouslaskutekniikan hallitsemiseksi ja suunnata tuon Suomen olosuhteissa harvinaislaatuisen näköisen droppikombon ääreen.

No, eihän se varsinainen kombo ole, mutta itse päädroppi oli vallan muhevassa iskussa, vapaan pudotuskorkeuden ollessa noin 2,5 m. Dropin jälkeinen allas oli melko lyhyt, ja allas purkautui kivisen oloiseen luiskaan. Jos haluaa nauttia melonnasta koko rahan edestä niin kannattaa ehdottomasti lähteä mutkittelemaan noin viidenkymmenen metrin lähestymiskoski niskalle. Niinhän mekin oltaisiin toki haluttu tehdä, mutta puolivälissä olleet pintakivet saivat hieman epäröinnin tunnetta pääkoppaan, ei voi mitään, ja niinpä päätimme lähteä liikkeelle muutama metri dropin niskalta suoraan virtaan.
Herra X lähestyy. Kuvat ruutukaappauksia. Kuva: Vimmu, muut kuvat  Herra Halonen.
Ratkaisu oli toimiva, ja rohkeasti dropin ensimmäisenä tiimistämme haltuun otti mr. Gokkola alias herra X him self, ajautuen hivenen oikealle ja jääden hieman hankalaan asentoon könkään ja kallion vierustalle. Mutta tärkein oli tehty ja proben vaativa tehtävä kunnialla täytetty! Ei vaarallisia kiviä alla ja linjan pystyi niskan aallon jälkeen pitämään: siispä riittävän vasuriin. Aijai että oli kivaa! Ei näitä täällä liiemmälti ole, tämmöisiä! Herra JK paukautti dropin myös tyylikkäästi, jääden hetkeksi nauttimaan  dropin jälkeisen luiskan antamasta vauhdin pysähtymisen tunteesta.

Poks!

Tämän uljaan kokonaisuuden ollessa ihmisten omin pikku kätösin tekemä, ei  kukaan liene pysty satavarmaa takuuta antamaan siitä, mitä kaikkea mahdollista veden sisällä piilee. Hyvin se poksahti, eikä kellään kolissut. Dropin alla kahlailukaan ei paljastanut mitään poikkeuksellista. Rannat ovat dropin kohdalla melko murenevat, ja pelastustöihin meno kannattaa suunnitella etukäteen. Parin sadan metrin päässä on aika imevän näköinen pohjapato, mutta virta putouksen jälkeen rauhoittuu ja aikaa uimis/pelastustöihin kyllä pitäisi olla riittävästi. Paikalliset tietävät kertoa, että isommalla vedellä dropin jälkeinen allas  muuttuu häijymmän näköiseksi. Vesimittaria ei olla ainakaan vielä löydetty, mutta itse paikalle löytää näiden ohjeiden avulla. Suosittelemme, erityisesti melonnan letkeyttä haittaavan pään sisäisen toukan koulutukseen, vaikkapa ohikulkumatkalla pohjoiseen/ etelään!
Jykä nauttii surffeista dropin jälkeisen luiskan hontossa.

Juttu: Tommi

torstai 26. syyskuuta 2013

Best pieces of USA trip

We came back to Finland from USA about two weeks ago. The trip was nice: good weather, friendly people, different culture, different nature, outdoor lifestyle and awesome freestyle spots, kayakers and world competition. After this trip we have been dreaming that some day we could paddle a hole like Pigeon.
Below are some of the best pieces of this trip and links to water releases of  Pigeon river, Nantahala river and Rock Island

Pigeon release: http://waterdata.usgs.gov/nc/nwis/uv?site_no=03460795
Nantahala release: http://www.duke-energy.com/lakes/nantahala/nan-scheduled-flow-releases.asp
Rock Island release: http://www.tva.gov/lakes/gfh_r.htm

Athlete camping in Nantahala

Smoky mountains in the morning

Paula in Pigeon, the best hole in the world

and me in the same spot

Rock Island scenery

Two kayaks by the stairs of Rock Island

Paula paddling to Rock Island wave

Me paddling the wave.  This time was only one generator open and wave was small.

Lunch break

Gatlingburg

Big dam

Local animal in smoky mountains

Laundry :)

Nice waterfall near Highlands



Me in boat control

Feeling before competition.

First run

Harri and me after competition. Harri was 43rd and me 50th in K1 M.

Paula before competition

Paula´s second run. Paula was 14th.

Paddling gear drying before flight in Atlanta

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Saltdalenista sanottavaa- YläyläRana

 

YläyläRana...miten typerän kuuloinen nimi voikaan jokipätkällä olla? Toisaalta, kun ollaan keskellä Keski- Maan maisemia niin kai se nimi on  ihan oikeutettu. Jokatapauksessa, alla kuvia siitä, mitä kaiken sen Saltdalenissa tehdyn kantamisen ja Grönfjellågalla melomisen välillä tehtiin. Vedenjakaja jakoi vedet: Mordorissa liikaa vettä, Gondorissa hitusen liian vähän. YläyläRana kuului tällä reissulla siis Gondoriin. Ajo-ohjeet tälle joelle on sillälailla, että kun ajetaan Lönsdalilta vedenjakajan yli E6:sta kohti Mo i Ranaa, niin Rana- joen tullessa vasemmalle kädelle aletaan katselemaan hyvää Put-in paikkaa. Put-in paikkoja löytyy pitkin matkaa, kunnes joki menee piiloon.  Lopetus sitten taas on kätevästi E6:n varrella olevalle leirintä-alueelle, nimeä en nyt muista. Me meloimme sellaisen reilun neljän kilsan pätkän.

Säädetään meininki kohdalleen.

Niin kivaa että keulii.
 

Janne poksauttaa. Halonen kuvaa elokuvaa.
Into the great white open...

...and under the skies of blue. Tai jotain.





 
Koskimelojan tunnetilat.
Undercuttia ihmettelemässä. Näitä tuntui tällä joella riittävän. Kannattaa katsella.
...niin. Taustalla syy, miehen kädessä seuraus. Hyvä näin.
Alla vielä kuva Ala-Lönsdalilta, Mordorin  Sauronin laaksosta. Paljon muuta elämystä ei tältä joelta saatukaan  kuin tämä muinaisten koskimelojien initiaatioriittinä tunnettu "siivilähyppy". No, kyllä Janne ja Aapo sieltä jotain meloikin. Täällä melottiin ilmeisesti koko pätkä...joo, se on vitosta se. Komea joki kaikenkaikkiaan!
Aapo ja siivilähyppy.

Juttu: Tommi
Kuvat: Poks-tiimi

torstai 22. elokuuta 2013

Pigeon hole

Suunnistimme Nantahalasta Pigeon-joelle, jossa puhuttiin olevan eräs maailman parhasta hontoista. Tämä puhe piti paikkaansa. Ehdottomasti paras hontto jossa olemme koskaan meloneet. Pehmeä, pitävä, syvä, kaikkea mitä hontolta voi toivoa. Otimmekin Pigeonissa useamman treenin ennen paluuta takaisin Nantahalaan. Pigeonin hontto on rakennettu käsipelissä viimeisen viiden vuoden aikana. Kuten muut alueen joet myös Pigeon on säännöstelty. Vettä juoksutetaan 4 päivänä viikossa yleensä klo 13 alkaen. Näinä päivinä kylä herää mutenkin henkiin 16 rafting-firman ansiosta. Pigeoniin palaamme vielä tällä reissulla!



Leirintäalue löytyy aivan helmihonton vierestä

Hontto ilman juoksutusta. Rakenne on varsin yksinkertainen.

h



Tässä paukuttaa toinen honton rakentajista

sunnuntai 18. elokuuta 2013

Ocoee river

Käytiin melomassa välipalana MM-kisapaikkaan Tenneseen puolella olevaa Ocoee-jokea. Melottiin noin 10 km pätkä Ocoeeta ja se tarjosi kivaa 3+ koskea. Pätkän lopussa piti olla kuuluisa Hell hole pelispotti, mutta runsaiden sateiden takia siihen oli liikaa vettä. Joki näkyi olevan todella suosittu rafting-kohde, koska lauttoja sai väistellä joella jatkuvasti. Nyt treenit jatkuu taas kisapaikassa.

Jeepillä kohti Ocoeeta

Tyypillinen näkymä joella


Kiven takaa näkyy paikallinen vesipeto, joka veteli seisten pumpattavalla inkkarilla

torstai 15. elokuuta 2013

Freestyle MM 2013

Saavuttiin Paulan kanssa tänne USA:n Nantahala-joelle keskiviikkona pikän lennon ja noin 4 tunnin automatkan jälkeen. Perillä kilpailupaikalla Nantahalan outdoor centerissä saimme lyhyen perehdytyksen kilpailualueeseen sekä Jackson kayakilta tilaamamme rock star 2014 kajakit. Vaikka aikaero vähän vaivasikin otimme keskiviikkona kaksi treeniä kisapaikassa, joka on pieni ja jyrkkä hontto. Uudet kajakit tuntuvat hyviltä pienessä kilpailupaikassa ja muutaman treenin jälkeen rupeaa hontto tulemaan vähän kerrassaan tutuksi. Alla muutama ruutu treeneistä.

Paula

Janne

Janne

Paula
Viikko jatkuu kisapaikassa treenaten. Viikonloppuna on tarkoitus käydä treenaamassa myös muissa alueen pelipaikoissa ja saada melonta-aikaa kisapaikan tyylisissä spoteissa, koska kisahonttoon joutuu jo jonottamaan vuoroaan jonkin verran.