Jos elämässäsi joskus tuntuu siltä, että kaikki jollaintapaa... pettää, niin äläpä huoli: Pite ei petä koskaan!
Kävimme PoksWaterin osajoukolla pikamatkalla Pitejoelle, ja maanantaista keskiviikkoon (noh, kaksi tuntia meni torstain puolelle) kestänyt reissu ei siis, taaskaan, tuottanut pettymystä. Jo pelkästään se, että aina opettavaisten Kuusaan treenien ohella pääsee hetkeksi melomaan ihan oikeita koskia, riittää pienelle ihmiselle pitkäksi aikaa, puhumattakaan hyvästä seurasta ja ainaisesta auringonpaisteesta. Viva la Pite!
 |
| Kohta lähtee... |
 |
| ...käsistä? |
 |
| Jarmolla lähtee... |
 |
| ...samoin Jykällä. |
 |
| Tästä lähin mun tulevissa kuivapuvuissa on kusivetoketju. Jos siis on rahaa ostaa vielä kuivapuku(ja). |
 |
| Kyllä Olankin melonnasta huomaa, että Kuusaalla on käyty... |
 |
| ...puhumattakaan herra Halosesta. |
 |
| Luiskan vasemmassa reunassa pohditaan. |
 |
| Tosta se menee. Niin kai sitten. |
 |
| Ola paukuttaa. |
 |
| Puupää valmistautuu. |
 |
| Tässä kohtaa voisi todeta ruotsalaisittain: "fy fan, var är linjen!?" |
 |
| Pokspoks! Honton lämmin syli odottaa. |
 |
| Melonnan jälkeen aika kuluu mukavasti Poksbaarissa. |
 |
| Poksbaarin baristamestari himself. |
Herra Halosen vaellus jatkui Piteltä länteen, joten hänen kameransa sisältö on vielä mysteeri. Tältä erää näin, mutta vielä on kesää jäljellä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti