Uuden joen melomisessa on jotain kiehtovaa, mutkan tai horisonttilinjan takaa voi löytyä onni tai pettymys. Lähes kaikki joet ovat kuitenkin niin paljon melottu, kuvattu ja videokuvattu, ettei varsinaisesti suuria yllätyksiä ole tiedossa. Sitten on Forra, joki joka muutti yhdessä yössä, etten sanoisi, varsin salskean nuorenmiehen Ruben Stilleriksi ja sai aikuiset miehet syömään jonkun toisen salmiakit.
 |
| 2011 Forra ja muodonmuutos |
Sinne oli päästävä uudestaan. Tuleeko Tommista Forran jälkeen Esa Pakarinen vai Danny DeVito? Vesitilanne ainakin lupasi hyvää.
Mittarissa noin kymmenen mottia ja take outin kivi näkyi selvästi.
 |
| Take out ja kivi, josta voi päätellä jotain vedenkorkeudesta |
Ollaan melottu tällä samalla porukalla jo vuosia. Jokainen meistä tietää, noin suunnilleen, toisten tavat toimia joella eri tilanteissa. Joku scouttaa ja harkitsee vähän pidempään, toinen vetää jo aukkaria kiinni. Kaikki me kuvitellaan toimivamme jotenkin harkitsevasti ja tekevämme tietoisia päätöksiä siitä, mitä melotaan, miten melotaan ja mitä jätetään melomatta. Kuitenkin kun vuosia seuraa kavereiden päätöksen tekoa, niin huomaa, miten aikaisemmat kokemukset yhä vahvemmin ohjaavat ja nopeuttavat ratkaisuiden löytymistä.
 |
| intuitio vai rationaalinen pohdinta? |
 |
| Ensimmäisen portagen jälkeinen koski, josta varsinainen hauskuus alkaa |
 |
| Toinen portage |
 |
| Pari ilmaista metriä alemmassa portagessa |
 |
| Viidakkopoika Mowgli. |
|
|
 |
| Ei siellä nyt s.......a noin kivaa ollut! |
 |
| No kuka se siellä viipottaa pitkin Vigdan pohjaa? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti