Kymijoki, Tormivirta 138 m3

Pernoonkoskien Tormivirta oli hyvässä iskussa 138 kuution virtaamalla. Kosken ykkös hontossa pystyi vetämään pitkiä surffeja. Voltit ja kärryt oli mahdollisia vaikka välillä pohja tuntuikin kajakin keulassa, kermatekniikka tuntui toimivan tässäkin paikassa. Keskityttiin mc nastyjen treenaamiseen johon paikka tuntui soveltuvan erittäin hyvin. Phonix yritykset huuhtoutuivat nopeasti pois.

Tormivirran peliaalloot. Yritin setin alussa mennä kuvaamaan kuvassa näkyvälle laiturille joka oli ajelehtinut virran mukana kosken niskalle. Lauturi tuntui olevan hyvin kiinni, mutta kun sain peiton auki laituri lähti liikkumaan alas päin ja seurauksena melkein uintikeikka. Onneksi sain pienen akanvirran kiinni ja peiton räpellettyä paikalleen.

Paula treenaa mc nastyä ykkösessä.

Jotain sen tapaista itelläkin

Koskessa toimivat tällä virtaamalla 2 ja 3 aaltokin. Kakkosessa pystyi spinnaamaan ja blunttaaman oikealle kädelle. Paula sai lähtemään myös oikean käden helixejä. Kolmosaalto oli surffattavissa ja jotain vasurin bluntin tapaista sai lähtemään.

Menoa kakkosaallossa.

Helix yritystä. En saanu aivan pysymään aallossa.

Vaikka kosken aaltoihin ei ole akanvirtaa saa tällä virtaamalla itsensä aivan puhki yhen suffin aikana, joten kantaminen kivipadon yli ei tunnu lainkaan pahalta. Pienellä liukukisko rakennelmalla saisi tämän pienenkin kantamisen haitan pois. Toivottovasti koskelle pääsee 150 kuution virtaamalla, jolloin uskon ykkös honton olevan parhaimmillaan. Paikka näyttää olevan herkkä virtaama muutoksille sillä 120 kuutiolla en pitänyt mistään kosken aallosta.

Rannalta löytyneitä luonnon antimia.

Pari tattia oli rakentaneet laavun sateen suojaksi.

Pernoonkoski, Kinkkubingo 140 m3

Viime viikonloppuna selvisi miksi kajakkiin on tullut koko kesän vettä vaikka on vaihdettu peittoa, melottu pitkähihaisella, tarkistettu ettei keulassa ole halkeamaa, tehty savumerkkejä jne jne.. No kajakissa oli kuitenkin kaksi reikää aukon molemmin puolin aukon ulkopuolella uran pohjassa joista vettä on tullut sisään. Ilmeisesti valuvika tehtaalla, kun muovia näytti olevan ohuelti kyseisissä paikoissa. No vaihdoin kajakin Welholta uuteen takuuseen, tosin croslinkkiä ei enää ollut m-kokoa Suomessa, joten oli otettava lineaarinen versio paremmilla sisuiskaluilla.

Kun oli uusi kajakki alla  ja ajettiin Kymijoen ohi käytiin Paulan kanssa testaamassa Kinkkubingoa, josta itellä ei kovin hehkeitä muistoja ollut. Nyt 140 kuution virtaamalla hontossa kolahteli volitit pohjaan mutta kärryt, splitit ja muut härveli yritykset sai tehdä ilman pohjakosketuksia. Akanvirrankin sai hyvin kiinni, mikä oli mulle EDISTYSTÄ. Aikeisemmin en nimittäin tätä akanvirtaa ikinä saanu kiinni hontosta tiputtaessa. Paikka oli siis ihan ok, mutta honton alapuolella oleva kivi teki melonnasta varovaisen oloista vaikka kertaakaan ei ollut lähelläkään, että siihen olisi tippunut pääalaspäin. Uusi kajakki tuntui hyvältä ja erona entiseen elite-versioon huomasi korkeamman penkin, joka helpotti selkeästi kärryjen tekoa. Mitähän tämä vaikuttaa aallolla? Alla muutama huonolaatuinen kuva huonolla pokkarilla otettuna.

Uusi paatti, parempi mieli

Kinkkubingo ilta-auringossa

Paula ja oikea kärry

Uuden kajakin kastajaiset

Pernoonkoskien Sittaränni. Takana kuultaa tukkihontto.

Karhunpolku maastopyörällä

Viime talvena lyötiin Leskisen Janin kanssa lukkoon päivämäärä milloin ajetaan maastopyörällä Karhunpolku  Kuhmon Teljosta - Lieksan Patvinsuolle. Kun etimme tietoa reitistä sitä kehuttiin maastopyöräilyyn poikkeuksetta kaikissa kirjoituksissa ja tämä vain lisäsi odotusarvoja reitille.

Kun h-hetki koitti päätimme ajaa reitin pohjoisesta etelään kahdessa päivässä. Eka päivä Teljosta Neitikoskelle ja toka päivä Neitikoskela Patvinsuolle, tällöin päivämatkat saatiin aika yhtäpitkiksi noin 70 km mittaisiksi. Kuljetukset järjestettin viemällä toinen auto Patvinsuolle josta toisella ajettiin Ruunaan retkeilykeskukseen josta edelleen ostokuljetuksella lähtöpaikalle.

Lähtöpaikalla Teljossa

Polku seuraili alussa Jongunjokea useita kilometrejä josta sitten suuntautui Änäkäisen kautta Naarajoen varteen ja Ruunaan alueen Metsähallituksen opastuskeskukselle. Heti alusta pitäen polku osoittautui hyväksi reitiksi ajaa sisältäen vauhdikkaita polkuosuuksia, pitkoksia, jyrkkiä ylä- ja alamäkiä sekä teknisiä kivikoita. Reittiä olisi voinut helpottaa käyttämällä metsäautoteitä, mutta emme lähteneet tälle linjalle. Vaikka etapilla tuli muutama kanto olisi hienoja harjupätkiä lampien välissä jäänyt ajamatta jos olisi teitä pitkin lähtenyt oikomaan. Reitti on merkitty maastoon kyltein ja maalauksin, mutta kartta oli hyvä olla matkassa, koska vanhat maalaukset olivat osin karisseet pois tai metsänhakkuut olivat poistaneet puut reitin varrelta.

Alussa polku seurailee Jongunjokea

Vaikka reitin varrella on tehty metsänhakkuita on polun kohta jätetty puhtaaksi. Vain merkinnässä on puutteita.

Tyypillinen maisema karhunpolulla: kapea harju jonka molemmilla puolilla suot tai lammet. Kun kelitkin suosi oli reitti hienoa ajettavaa.

Taukoa reitillä

Änäkäisen kohdalla voi tutustua sotahistoriaan. Kallioon louhittu luola kannattaa käydä kattomassa.

Tekninen tauko. Vaikka reitillä oli paljon kivikkoa vain yksi sisärengas jouduttiin vaihtamaan.

Polulle osunut myrsky pisti pyörää kantamaan.

Polulla eka päivän iltana.

Eka päivänä ajettiin polkua Ruunaan Metsähallituksen opastuskeskukselle, josta tietä pitkin Neitikoskelle jossa palautusjuoma, ruoka ja sauna tekivät terää ja uni tuli ihan houkuttelematta.

Toka päivänä ajo jatkui opastuskeskukselta polkua Neitikosken kautta Ruunaanjärven laidalle, josta Särkkäjoen, Pitkäjärven kautta Patvinsuon luontotalolle. Päivän alussa meni muutama kilsa, että saatiin taas koneet käyntiin johon auttoi hyvä polku hienoissa maisemissa. Toisen päivän etappi oli maastollisesti helpompaa, joka ei ollut ollenkaan huono kun edellinen päivä kuitenkin tuntui lihaksissa ja perillä Patvinsuolla tuntui jo oikeasti siltä että pyörällä on ajettu muutama kilsa. Reitti kannattaakin ajaa näin päin jos haluaa huomioida maastonvaikeuden ja väsymystilan seuraavana päivänä.

Toisen päivän etappi sisälsi useita kilometrejä pitkosta. Pitkoksien takian joutu kantaamaan noin 100 metriä.

Reitillä on runsaasti taukopaikkoja, joiden varustus vaihtelee nuotiopaikasta autiotupaan.

Jani harjupolulla Särkkäjoen maastossa.

Ennen maalia piti ottaa jo vaateria.

Kokonaisuutena suosittelen ehdottomasti reittiä maastopyöräilyyn. Rettiä voi myös ajaa osissa hyvän tieverkoston ansiosta. Koko retti kannattaa ajaa polkua pitkin jos on täysjoustopyörä, lukkopolkimet ja tykkää teknisistä paikoista. Muuten kannattaa Teljo - Änäkäinen välillä sekä Särkkäjoki - Inarintie välillä käyttää tieuria. Karjalankierroksen Lieksan karttalehdeltä voi reitin suunnitella helposti etukäteen.

Mittasimme ajetun matkan ja polulle kertyi meidän mittareiden mukaan pituutta 146 km, aikaa kului taukoineen eka päivänä 8,5 h ja toka päivänä 8h. Juomat ja energiapatukat höystettynä Neitikosken lounaalla ja aamupalalla oli tarpeen kun kilocaloreita paloi noin 4500/päivä. Reitillä tuli useita kaatumisia, joten sidetarpeet oli hyvä pitää mukana, mutta niitä ei onneksi nyt tarvittu.

Neitikoski 69 m3

Kevään jälkeen oli hauska päästä Neitikoskelle, jossa virtaama oli about 69 kuutiota. Virtaama oli juuri sellainen, missä aallon keskelle muodostuu jopa 3m leveä murtumaton kieli. Jacksonin rock starilla ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia päästä kielen yli ja aallon puolella honton vasemmassa reunassa sai poksauteltua hyviä bluntteja. Honttopuolella lävähti isoja voltteja ja kärryjä sekä mc nastyn tapaisia härveleitä.

Honton puolella lähti ilmaa

Näyttää huonolle, mutta toimi hyvin.

Paula blunttaa aallon reunassa.

Näin kesän kunniaksi mukana oli legendaarinen jo "retro"-henkinen kajakki Riot 007. Lystikästä oli ottaa surffeja aallossa ja tehdä kärryjä kuin hidastetussa elokuvassa.

Retro-melontaa

Voltin tekeminen on hieman hankalaa tällä vehkeellä

Maastopyörällä Ruunaan koskikierroksella

Melonnan, patikoinnin ja kalastuksen lisäksi Ruunaan alueelta löytyy muitakin aktiviteetteja. Retkeilyalueen polkuverkosto tarjoaa hyviä reittejä maastopyöräilyyn. Rengasreittinä noin 32 km pitkä koskikierros on suhteellisen helppopätkä ajaa, mutta tarjoaa kuitenkin kivoja elementtejä eli ajettavaa pitkosta, vauhdikasta kangaspolkua, lyhyitä teknisiä kivikoita ja yhden kantopätkän Huuhkajan vaaralle. Jos koskikierros tuntuu liian lyhyeltä tai pitkältä alueella olevat useat veneylityspaikat mahdollistavat monipuolisia reittimahdollisuuksia. Kannattaa siis ottaa kajakin lisäksi maastopyörä mukaan jos omistaa sellaisen. Reitin pystyy ajamaan vaikka jäykällä rungolla, mutta mukavuutta lisäävät joustot pyörän molemmissa päissä.

Alla muutama kuva koskikierrokselta, joka käytiin Janin kanssa ajamassa aurinkoisena päivänä. Aikaa kului 3h 25min eikä tarvinnu kiirettä pitää.

Haapavitjan riippusillalla

Puron ylitystä Neitijärven itäpuolella

Huuhkajanvaaralle noustessa joutuu pyörää kantamaan lyhyen pätkän. Huipulla odottaa näköalatorni johon kannattaa kiivetä.

Reitillä olevat pitkokset ovat kaikki ajettavia. Ilmeisesti maastopyöräilijät on jotenkin huomioitu niitä rakennettaessa, kun isompien mutkien tekemistä on vältetty.

Vauhdikasta kangaspolkua jota reitillä riittää.

Medstugeån

Medstugeånin put-inniin johtavan tien puomin eteen ei kannata perustaa trangiaruokaleiriä: saimme asiasta huomautuksen paikalliselta tädiltä hänen noustua kartanovolvostaan avaamaan puomia, päästäkseen viettämään miehensä kanssa mukavasti hyttysen-ja polttiaisentäyteistä terassi-iltaa. Vakavasti ottaen, kirosimme Ruotsissa suosittua puomien käyttöä jo aiemmin vieraillessamme Handölanilla ja nyt Medstugeånin take-outtia Forsguidenin teksteistä tulkitessamme, sillä take-outtiin johtava tiekin oli tietty puomitettu. Tuolta samalta tieltä olisi ollut helpoin pääsy myös Gevsjöströmmanille, mutta jostain kumman syystä ainakaan Åren seudulla ei olla otettu käyttöön tuota norjalaisten loistavaa tietullisysteemiä.

Joutavat murheet olivat kuitenkin pian mielistämme poispyyhityt, sillä veden ääreen päästyämme saimme kuulla mukavilta kalamiehiltä veden nousseen käsien välistä päätellen kolmekymmentä senttiä, ja iloiseen ruotsalaiseen tapaan kuultu ”Oj!” heidän kuullessaan aikomuksistamme laskea maantiesillalle asti sai jotenkin sellaisen möröntapaisen heräämään pelokkaan suomalaisen melojan sielussa.
Alku vaikutti vedennoususta huolimatta matalalta, ja read and run- systeemi oli ok. Mökkikosken luona oli jo jyrkempää korkeuseroa, mutta se ei tuolla vedenkorkeudella ollut mitenkään haastavan oloinen paikka. Melko pian päästiin kuitenkin haasteiden pariin, sillä pellonreunasta (!) alkanut kanjonintapainen paljastui lähemmissä tarkasteluissa- no, kanjoniksi. Alku vauhdikkaasti virtaavaa koskea joka sitten muuttuu ensimmäiseksi portaaksi (n.1,5 m.) ja sitten toiseksi portaaksi (n. 3m).



Jarmo paukuttaa taas tyylillä kakkoseen.
Taivas varjele, Aapo pukkaa samaa tulemaan! Vähän kauempaa.


Sitten lopuksi vielä tunturiveden jäyhä pakkautuminen parin-kolmen metrin levyiseen porttiin (sillan alla), josta möyrystä vesi puskee suoraan ikävännäköiseen kallionkoloon. Kiva. Jo put-in-puomilla maailmanmenoa pohtiessamme olimme tulleet siihen tulokseen, että koska joukossamme on nyt henkilö, joka on perehtynyt meitä muita syvällisemmin koskessa tapahtuvaan pelastustyöskentelyyn, olisi jokseenkin turhaa olla sitten harjoittelematta näitä taitoja todellisissa olosuhteissa. Tätä mielessään pohtineena sai tämä henkilö alias Aapo sitten idean että hei, koska tuo ikävä kivenkolo kertakaikkiaan näyttää niin hemmetin ikävältä ja se meitä niin kovasti arveluttaa niin eiköhän mennä sinne uimaan! Aapon opastuksella ruvettiin sitten pulikoimaan kolossa ja etsimään undercutteja. Löytyihän niitä, ei oikein varpaan kärjillä saatu selville niiden kokoa.. Aapon kesäinen uimapaikka.HMS-solmu ulkosorkilla varustettuna, kestää vaikka olisi isommatkin liivit. Ja saa auki paineessa. Saa varmistettua ja laskettua kaveria. Ihanaa. Ja kyllä, ne jotka viilaa huomaa henkeä uhkaavan virheen...uhmasimme kohtaloamme ja selvisimme.
Oli hyvä kokemus ja totesimme, että paikkaan saisi reskutiimin, joka noukkisi epävarmimmankin keski-suomalaisen koskimelojan joutumasta ikuiseen kadotukseen ja Valhallan tunneleihin. Jäi tällä kertaa kuitenkin melomatta.
Seuraava koski oli sellainen kivienrömistely, kannatti katsella linjat. Homma loppui seuraavaan siltaan, ja ennen sitä oli kierreltävä muutama hontto, kannatti taaskin katsella minne menee.
Sitten, jotta purkista sai kaivettua sen viimeisenkin hunajatipan, oli ehdottomasti mentävä katsomaan parinsadan metrin päässä kutsuvasti huutavaa droppia/luiskaa, joka tippuu muutamia metrejä. Tällä vedellä olivat molemmat laidat laskettavissa.

Janne hakee ja saa hunajaa vasemmalta.

Laji, jota nähtävästi Aapon kanssa meloessa tulee harrastettua usein on uiminen: menimme uimalla saareen, josta pääsi rekkaamaan oikeaa linjaa. Ennen parin metrin möläystä voi vetää altaaseen, johon tippuu sellainen parimetrinen, mutta näyttää matalalta, mites toi..? No, uidaan tutkimaan! Polven on korkuista, mites toi syvemmän näköinen laita..? No, pidä köydestä kiinni Tatjana, mennään vähän verhon taakse tutkimaan! Oli villin näköistä nähdä köyden menevän suoraan vesiverhon sisään. Jossain vaiheessa ajattelin, että onkohan sillä hätä ja yritin vetää miestä pois, mutta verhon vierestä ilmestyi innokas uimari virne naamallaan sanomaan jotta ”anna lisää köyttä!” Pitihän sitä kokeilla kun näytti niin hauskalta, ja touhu saikin niin liekkeihin että oli se poksautettava myös kajakilla. Tässä kohdassa muistimme, että Jarmon kamerahan oli mun kajakissa...
Ja vielä, put-in ja take-out. Ei se take-outista puomille kävely sitten niin paha ollutkaan.

Vålån

Forsguiden : "Vålån är en fantastisk sträcka för de som gillar brutal utförspaddling"

Forsguiden lupaa brutaalia utförspaddlingia, mutta ei se nyt niin kauhean brutaalia ollut kun mittatikussa luki noin 20. Pätkältä löytyy kuusi möläystä ja lelliä melontaa möläysten välillä. Tai siis niin no no niin no, me ei taidettu löytää kuin viisi. Mukava joki, mukava päivä. Kannattaa meloa jos on mahdollisuus.

Put in ja take out

Pätkän eka möläyksen alku...

..ja loppu

Aapo ja Ingeborgsfallet

Tommi ja LIUSKA

LIUSKA ylhäältä päin kuvattuna

Jos Steven Seagal on yhden ilmeen näyttelijä, niin tässä Teille yhden ilmeen meloja!